Työhyvinvoinnin rakentajat -hanke on lähes vuoden toimintansa aikana ehtinyt herättää moninaista keskustelua muun muassa työhyvinvoinnista, unen ja liikunnan tarpeesta sekä neuromoninaisuudesta ja aivoystävällisestä työskentelystä. Erityistä keskustelua on herättänyt naisterveyden teema. Hankkeen avulla Limingan kunta on saanut esimerkiksi neuvoteltua työterveyssopimukseen myös naisterveydellisten oireiden hoitamisen. Työterveyssopimuksen päivittäminen on herättänyt laajemminkin ajatuksia naisten terveydestä ja tasa-arvosta. Senpä vuoksi allekirjoittanut pohtii tässä blogitekstissä naisten asemaa nykypäivän työelämässä sekä heihin kohdistuvia ennakkoluuloja, odotuksia ja paineita.
Nykypäivän työelämässä luoviminen voi olla haastavaa ja aallokkoista ihan jokaiselle. Erityisesti näin voivat kokea naiset, joiden työura ja elämä saattaa tuntua olevan erilaista vaihetta toisensa perään. Yhteiskuntamme on rakentunut jatkuvan suorittamisen ja tehokkuuden varaan, mikä luo toiveen ja vaatimuksen tasaisen tehokkaasti suorittavasta työntekijästä. Yhteiskunnassamme ja nykyisessä työelämässä ei kuitenkaan ymmärretä syklisyyttä, joka on läsnä erityisesti naisten elämässä. Naisten elämän syklisyys voi näyttäytyä esimerkiksi kuukautiskierron ja hoivaamisen muodossa. Yksinkertaistetusti naisten hormonitoiminta toimii noin kuukauden sykleissä, kun taas miesten vastaavan syklin kesto on 24 tuntia.
Ajatus hoivaamisen syklisyydestä perustuu siihen, että henkilö muuttuu kasvaessaan hoivattavasta hoivaajaksi, jolloin hänen vastuullaan voi olla esimerkiksi lapsista, ikääntyvistä vanhemmista, puolisosta tai muusta läheisestä huolehtiminen. Työhyvinvoinnin rakentajat -hankkeen toteuttaman alkukartoituskyselyn mukaan lähes 20 prosenttia vastaajista ilmoitti olevansa epävirallisia omaishoitajia, ja heistä suurempi osa oli naisia. Viime aikoina julkisessa keskustelussa on noussut esiin myös metatöiden määrä ja tekeminen. Tutkimusten ja keskustelujen perusteella naiset ottavat enemmän vastuuta kodin hoitamisesta ja metatyöstä.
Hoiva on myös taloudellinen asia, vaikka yhteiskunnassamme sen arvoa vähätellään. Ilmaisen hoivatyön tekeminen on kasaantunut edelleen vahvasti naisten harteille historiasta siirtyvän toimintamallin mukaisesti. Hoivavastuun sukupuolittumiseen liittyvät yhteiskunnassa vallitsevat normit, odotukset ja sukupuoliroolit. Stereotyyppiset sukupuoliroolit voivat edelleen nykypäivänä näyttäytyä ajatuksina miesten vahvuudesta, pärjäävyydestä ja luontaisesta johtajuudesta, kun taas naiset saatetaan mieltää hoivaajiksi ja liian tunteellisiksi esimerkiksi paineistettuihin johtotehtäviin. Stereotyyppiset sukupuoliroolit ja niiden ylläpitämät ajatus- ja toimintamallit voivat vaikuttaa negatiivisesti kaikkien sukupuolten edustajiin ajamalla heitä rajoitettuihin rooleihin.
Lapsettomat ovat itsekkäitä ja lapsia saavat puolestaan kuluerä – naisiin kohdistuu ristiriitaisia odotuksia
Stereotyyppisiin sukupuolirooleihin linkittyy myös naisiin vahvemmin kohdistuvat erilaiset odotukset, oletukset ja paineet. Näitä voivat olla muun muassa perheen perustamiseen ja lapsen saamiseen liittyvät kysymykset. Naisten kohdalla kysymykset sopivasta ajankohdasta sekä perhe-elämän ja työelämän yhdistämisestä voivat tuntua haastavilta. Oikeaa aikaa kaiken täydelliseen tasapainoon ei tunnu olevan koskaan.
Ympäröivän yhteiskunnan asenteet lasten saantia kohtaan voivat olla myös ristiriitaisia. Mikäli nainen on syystä tai toisesta lapseton, saattaa häneen kohdistua ajatuksia itsekkyydestä tai jollain tapaa viallisesta naiseudesta. Jos lapsettomuuden taustalla on tietoinen valinta, voidaan tätä päätöstä kyseenalaistaa tai vähätellä kommenteilla mielen muuttumisesta. Toisaalta, mikäli nainen haluaa ja saa lapsen, saattaa häneen kohdistua ajatuksia kulueränä ja taakkana olemisesta. Valitettavasti edelleen nykypäivänä voi törmätä ajatukseen, ettei hedelmällisessä iässä olevaa naistyöntekijää kannata palkata, sillä hän olisi kohta kuitenkin perhevapaalla ja siten kuluerä työnantajalle.
Yhteiskunnassamme vallitsee ristiriita syntyvyyden kasvun toiveesta ja syntyvyyden kasvua tukevien toimenpiteiden, tukimuotojen ja rakenteiden välillä. Esimerkiksi julkisessa keskustelussa on ruodittu kansanedustajien poissaoloja ja perhevapaita, joka jälleen osoittaa ristiriidan. Lapsia toivotaan syntyvän, mutta jos ne syntyvät kesken työuran, ei sitäkään katsota hyvällä. Huomionarvoista on se, etteivät ihmiset aina voi valita, milloin raskautuvat tai saavat lapsen. Taustalla voi olla lapsettomuutta, lapsettomuushoitoja, keskenmenoja tai vaikkapa pitkä ja haastava adoptioprosessi. Aihe on siis erittäin sensitiivinen eikä ulkopuoliset voi koskaan tietää, mitä toinen on kokenut tai para-aikaa kokee ja mistä asiat johtuvat.
Työelämässä esihenkilöillä on merkittävä rooli siinä, millainen asenneilmapiiri ja toimintakulttuuri työpaikoilla vallitsee. Hyvä esihenkilötyöskentely on sitä, että kykenee ja haluaa huomioida työntekijöiden elämien monimuotoisuuden ja tukee heitä mahdollisimman hyvin. Esihenkilön täytyy olla valmis kuuntelemaan ja keskustelemaan myös esimerkiksi naisterveydellisistä asioista, sillä elämme ja toimimme täällä kaikki yhdessä. Haastavistakin asioista täytyy kyetä keskustelemaan, sillä keskustelukulttuurin ja asenteiden muutos murtaa tabuja ja lisää ymmärrystä toisia kohtaan sekä tuo vallitsevat rakenteet ja ilmiöt näkyviksi. Tuen, ymmärryksen ja luottamuksen molemminpuolisuus vahvistaa työntekijän sitoutumista sekä arvostusta työnantajaa ja esihenkilöä kohtaan. Keskustelu ja moninaisten asioiden huomioon ottaminen on myös opeteltavissa! Ei siis haittaa, vaikka asiat olisivat vielä uusia ja tuntuisivat haastavilta. Muutos on mahdollinen.
Blogitekstin kirjoittaja on Työhyvinvoinnin rakentajat -hankkeen harjoittelija Sofia Hauru. Hanke on Limingan, Iin, Utajärven ja Vaalan yhteinen kehittämishanke, joka keskittyy kuntatyöntekijöiden työkyvyn ja -hyvinvoinnin parantamiseen erityisesti aivoterveyden, liikkumisen ja naiserityisyyden näkökulmista. Hanke saa rahoitusta Euroopan sosiaalirahastolta (ESR+), ja rahoittajana toimii Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus.
