Kulttuuripolku

Kuva Vanhaan Liminkaan sijoittuvasta kulttuuripolustaVilho Lammen ”Pitäjän keisari”- maalauksen ja Sunilan talossa vierailleen Keisari Aleksanteri I:n jalanjäljissä kulkee Limingan kulttuurikuntopolku.
Kulttuuripolku kulkee Vanhan Limingan Rantatien kulttuurimaisemassa, ja kiertää myös Lumijoentien toisella puolella kunnan keskustassa.
Polun voi kiertää kävellen tai pyörällä. Polulla tutustut Limingan yli 500-vuotisen historian merkittävimpiin kulttuurikohteisiin.
Tarjolla on kaksi erimittaista (n. 1 km ja n. 2,5 km) kävelyreittiä.

Kulttuurikuntopolun kohteet

1. Niittäjäpatsas
2. Hannu Krankan patsas
3. Rantatie
4. Rantatien talot
5. Sillat
6. Kansanopisto & Taidekoulu
7. Rantatien talot
8. Museoalue
9. Sotaanlähdön muistomerkki
10. Nuorisotalo
11. Härmän talo
12. Kellotapuli
13. Limingan kirkko
14. Linnukkapatsas

1. Niittäjäpatsas
Professori Oskari Jauhiaisen veistämä pronssinen Niittäjäpatsas pystytettiin v. 1977 Limingan 500-vuotisjuhlien yhteydessä. Patsas on kunnianosoitus sille työlle, jota esi-isät ovat näillä lakeuksilla tehneet nostaen Limingan vauraaksi emäpitäjäksi, joka laajimmillaan 1600-luvulla kattoi pinta-alaltaan puolet Oulun läänistä. Patsas sijaitsee 2012 valmistuneen, arkkitehti Ari Järvisen suunnitteleman Limingan kunnankirjaston pihapiirissä.

2. Hannu Krankan patsas
Kuvanveistäjä Niilo Rikulan veistämä Hannu Krankka -patsas pystytettiin vuonna 2005. Liminkalaisen Hannu Krankan tärkein tehtävä oli itärajan puolustaminen. Krankka toimi rajavartioston ja nostoväen johtajana. Näkyvimmän maineensa Krankka loi Nuijasodan johtajana. Hän oli myös kuninkaiden suosiossa ja toimi kaksilla valtiopäivillä talonpoikien edustajana.

3. Rantatie Pienen Liminganjoen vartta mukaileva rantatie oli ennen Limingan keskus ja valtasuoni. Maalaistalot joen kummallakin puolella muodostivat tyypillisen nauha-asutuksen. Jokivarressa eli Rannassa olivat myös kaikki palvelut, liikkeet ja virastot, mitä tavallisessa maalaiskylässä tarvittiin. Ne oli sijoitettu maalaistaloihin, ei ollut erilaisia virasto- ja liiketaloja kuten nykyisin, joten ympäristön ilme oli hyvin maanläheinen ja yhtenäinen. Kun 1800-luvun lopulla rakennettiin rautatie, muodostui aseman läheisyyteen Asemakylä, nykyinen liikekeskus. Lisäksi jokivarsitalojen peltojen kaavoittaminen 60–70-luvuilla asuntoalueiksi sekä läpikulkuliikenteen siirtyminen muualle rauhoitti Rannan osittain suojelluksi kulttuuriperinnöksi ja vihreäksi keitaaksi.
Nykyisin Rantatien kiinteistöt lukuun ottamatta Taidekoulua, museoaluetta ja Okkosen taloa ovat yksityiskäytössä.
Pappila Suuren pitäjän merkittävänä henkisen ja julkisen elämän keskuksena oli entisinä aikoina pappila, näin myös Limingassa. 1800-luvun puolivälissä rakennetun nykyisen pappilan alkuperäistä suunnittelijaa ei tiedetä, mutta säilyneet piirustukset on laatinut Oulun lääninarkkitehti Johan Oldenburg vuonna 1853. Kirkkoherrana oli tuolloin teologian tohtori Aaron Gustaf Borg. Kerrotaan, että hän omalla kustannuksellaan rakennutti pappilaan toisen kerroksen parvekkeineen, joskin seurakunta sen myöhemmin lunasti. Pappilan sisustus-, koristelu-, ja ornamenttityöt on suunniteltu uusklassisen tyylin mukaisesti. Pappilaa on remontoitu viimeksi v. 2008 – 2012, jolloin on mm. kaivettu nähtäville alkuperäiset pinnoitteet muotoineen ja väreineen. Pappila on edelleen käytössä. Siellä sijaitsee kirkkoherranvirasto, työntekijöiden työhuoneita ja kirkkoherran asunto. Lisäksi salia käytetään kokoustilana.
Kivinavetta Pappilan pihapiirin vanhin rakennus on navetta vuodelta 1765. Viime sotiin asti se palveli kirkkoherran navettana, sodan aikana se otti suojiinsa evakoiden karjaa. Nykyisin se toimii erälippukunta Limingan Niittykärppien partiokolona.
Pietilän talo Paikalla, missä uusi Lumijoentie katkaisee Rantatien, on sijainnut Pietilän talo, ehkä Limingan rannan komein maalaistalo, joka paloi v. 1930. Jäljelle jäänyt pikkupuoli on myöhemmin ollut kanttorilana ja on nykyisin seurakunnan lapsityökeskus.

4. Ranta-Juustilan talo Vanha kestikievari, jossa kaksi 1800-luvun asuinrakennusta ja tallirakennus. Pihapiirissä on toiminut Sultan-tupakkatehdas.
Maja Kirkkoherra Julius Immanuel Berghin ansiosta Liminkaan perustettu orpolastenkoti eli lastenmaja toimi vuosina 1871–1920 turvakotina niille lapsille, jotka katovuosina olivat menettäneet vanhempansa.
Okkosen Tupa 1880-luvulta, kamarit 1920-luvulta, toiminut kauppana 1800-luvun lopulla.
Ranta-Riiku Joen suuntainen asuinrakennus 1800-luvulta, nuorempi vuodelta 1911.
Okkosen taloa lukuun ottamatta kiinteistöt ovat yksityiskäytössä.

5. Sillat
Lions Club Liminka-Lakeus rakensi vuonna 1974 Kansanopiston kohdalle viime vuosisadanvaihteen mallin mukaisesti kävelysillan joen yli. Toinen silta valmistui vuonna 1979. Tämän tyylisiä hevoskärryillä kuljettavia siltoja oli Rantatien varrella ennen kymmenkunta – aikana, jolloin kulku myös Liminkajoen takaisiin taloihin tapahtui Rantatieltä.

6. Kansanopisto-Taidekoulu Limingan Kansanopisto on perustettu vuonna 1892. Vuonna 1966 Kansanopistossa aloitettiin ensimmäisenä kansanopistona Suomessa kuvataidelinja, joka vähitellen syrjäytti vanhat linjat ja syntyi Limingan Taidekoulu. Syksyllä 2000 opistossa käynnistettiin ensimmäisenä Suomessa kokovuotinen sarjakuvalinja. Taidekoulun pääasialliset toimintamuodot ovat kokotalviset linjat, avoin yliopisto ja kesäkurssitoiminta.
Vanha päärakennus Tämän opiston ensimmäisen oman rakennuksen vihkiäisjuhlaa vietettiin 15. päivänä marraskuuta 1895. Alkuaan alakerrassa oli luento- ja voimistelusali, yläkerrassa johtajan asunto.
Impivaara Pian vanhan päärakennuksen valmistuttua huomattiin, että tarvitaan lisää tilaa – ryhdyttiin rakentamaan Impivaaraa. Rakennus valmistui 1903 – yläkerta 1907.
Veistola Tämä rakennus tehtiin nimensä mukaisesti poikaoppilaiden käsityörakennukseksi talvisodan alla 1939. Rakennuksen toisessa päässä oli alkuaan leipomo.
Arvola Opisto aloitti toimintansa vuonna 1892 tässä alun perin yksikerroksisessa Arvola-rakennuksessa. Rakennus oli tuolloin kunnan omistuksessa ja kunta vuokrasi sen opiston käyttöön kolmeksi vuodeksi. Alkuaan rakennus on ollut Arvolan tilan päärakennus. Opiston 40-vuotishistoriassa kerrotaan seuraavaa: ”Ne olosuhteet, joissa opisto kolme ensimmäistä vuotta toimi, eivät olleet erikoisen kehuttavat. Luentosalina ja samalla voimisteluhuoneena oli Arvolan tupa, jonka pinta-ala oli noin 64 m2. Siinä oli lähes 40 oppilasta. Sai siinä olla harrastusta sekä opettajissa että oppilaissa, jos mieli vireessä pysyä. Ilma saattoi joskus iltaisin käydä niin huonoksi, että lamput hapen puutteessa sammuivat. Mutta olihan aate uusi, jonka innostamina työtä tehtiin. Sen vuoksi puutteet helposti unohdettiin.”
Opisto osti Arvolan tilan rakennuksineen ja kotipalstoineen omakseen toukokuussa 1927. Samana kesänä rakennukset kunnostettiin opiston käyttöä varten – Arvola korotettiin kaksikerroksiseksi.
Uusi päärakennus Arkkitehtoonisesti tämä rakennus kuin myös samaan aikaan valmistuneet (v. 1982) asuntolarakennukset ovat ns. ’Oulun koulua’. Rakennuksessa toimii opiston ruokala, auditorio ja hallintotilat.
Uusi maalaus- ja kuvanveistorakennus on ensimmäinen varsinaisesti kuvataiteen opetusta varten suunniteltu rakennus. Se valmistui v. 1995 paikallisen arkkitehtitoimiston suunnittelemana.
Rukoushuone 1900-luvun ensivuosikymmeninä Limingan rukoushuoneyhdistys osti pienen tontin Arvolan tilasta ja rakensi siihen rukoushuoneen 1920-luvulla. Kun opisto osti muun Arvolan kotipalstan vuonna 1927, jäi tontti ja sille rakennettu rukoushuone opiston alueen ympäröimäksi. Kun Limingan seurakunta rakensi itselleen seurakuntatalon 1960-luvun lopulla, jäi rukoushuone käyttämättömäksi ja opisto osti tontin ja rakennuksen opetustilakseen vuonna 1971.
Pikku-Arvola on opistoalueen rakennuksista vanhin – rakennettu 1800-luvun puolivälin jälkeen. Rakennus tuli opiston käyttöön, kun opisto osti Arvolan tilan rakennuksineen ja kotipalstoineen omakseen toukokuussa 1927. Samana kesänä rakennukset kunnostettiin opiston käyttöä varten. Rakennukseen sijoitettiin tuolloin maatalousopettajan asunto ja 4 oppilashuonetta.
Aitat 2 kpl (rakennettu 1800-luvulla)
”Kylmä” sauna (rakennettu 1800-luvulla) Käyttämättömäksi jäänyt vanha saunarakennus, joka on haluttu säilyttää sen kulttuurihistoriallisen merkityksen takia – rakennus esiintyy mm. useissa Vilho Lammen maalauksissa.

7. Manninen Ateljeetalon on suunnitellut arkkitehti Kimmo Kuismanen, rakentanut ja rakennuttanut Maire ja Pertti Manninen. Taidegalleria Maire K. Manninen: maalauksia, mm. muotokuvia ihmisistä ja mielikuvitusolioista. Avoinna tilauksesta, p. 0405217231.
Piipari Pienimittakaavaisista 1800-luvun lopun rakennuksista koostuva neliömäinen pihapiiri.
Poutala Asuinrakennus 1870-luvulta, talli vuonna 1886.
Foudilan talo Limingan vanhimpia taloja, jonka on aikoinaan perustanut Pohjanmaan vouti. Käräjätalo, jota 1800-luvulla isännöi valtiopäivämies Johan Foudila. Kahden pihapiirin muodostama kokonaisuus. Pihapiirissä on vanha asuinrakennus ja pitkä puojirakennus.
Matinlaurin talo Rakennettu v. 1821. Tässä talossa ja lähiympäristössä, etenkin jokivarressa taidemaalari Vilho Lampi loi lähes koko tuotantonsa. Tila oli Lammen suvulla v. 1909–1940.
Kiinteistöt ovat yksityiskäytössä.

8. Museoalue
Vilho Lampi-museo sijaitsee v. 1868 rakennetussa Pohjois-Pohjanmaan ensimmäisessä kansakoulu-rakennuksessa, joka v.1972 muutettiin taidemuseoksi. Rakennus on renessanssipiirteinen rapattu tiilitalo, jossa ulkoasu ja huonejärjestys on säilytetty alkuperäisenä. Museon kokoelmiin kuuluu n. 90 taideteosta, niistä n. 30 Vilho Lammen (1898–1936). Talvisin esillä ovat omat kokoelmat, kesäisin vaihtuvia näyttelyitä.
Muistokoti Aappola on oopperalaulaja ja laulupedagogi Abraham Ojanperän (1856–1916) huvila ja koti, josta tehtiin hänen kotimuseonsa v. 1917. Vuonna 1912 Ojanperä rakennutti vanhan yksikerroksisen rakennuksen päähän kaksikerroksisen nikkarityylisen lisän ja nimesi talon Aappolaksi. Museossa on suurin osa laulajan arvokkaasta jäämistöstä, joka antaa mielen-kiintoisen kuvan poikkeavasta persoonallisuudesta ja kansainvälisesti tunnetusta taiteilijasta. Talosta henkii vuosisadan vaihteen taiteilijakodin atmosfääri.
Kotiseutumuseo sijaitsee pääosin vanhassa pitäjän jyvämakasiinissa, joka siirrettiin kirkon takaa museo-alueella v. 1958. Muissa rakennuksissa on omia esinekokonaisuuksia, esim. maitotalous- ja kalastusaitat. Perinnehalli rakennettiin Limingan 500-vuotisjuhlien yhteydessä v. 1977. Halliin on koottu vanhoja maataloustyökaluja ja -koneita.

9. Mustonen Vanha asuinrakennus, entinen kauppa 1800-luvulta ja piharakennus.
Kramsu Rakennuksen historiasta ei ole tietoa. Oletettavasti siirretty tai rakennettu 1800-luvun puolessa välissä. Portilla on taiteilija Olli Pohjolan betoninen veistos, joka syntyi tarpeesta saada jotakin vanhan rakennuksen perustuskiven, pulterin päälle. Kiven muoto saneli veistoksen muodoksi leijonan. Myöhemmin veistos täydentyi Ranskassa syntyneen idean myötä miehellä.
Kotila (Iso-Kramsu) Kunnostettu vanha maalaistalo on kirjailija Kaarlo Kramsun sukutalo. Rakennus on toiminut myös apteekkina.
Sotaanlähdön muistomerkki Muistomerkki on pystytetty v. 1986 paikalle, jossa sijaitsi Jussila-niminen maalaistalo. Myöhemmin paikalla sijaitsi samanniminen suojeluskuntatalo, jossa toimi sodan aikana esikunta.
Jokela 1800-luvun taajamarakennus, entinen Oulun Osuuskauppa.
Sunilan risteys ja silta Alue on saanut nimensä Sunilan talosta, pääministeri Juho Emil Sunilan sukutalosta. Sunilan talo on rakennettu pääosin 1800-luvulla, mutta vanhimmat osat ovat jo 1700-luvulta. Talossa on sijainnut kestikievari, jossa sanotaan vierailleen mm. keisari Aleksanteri I:n. Sunilan risteys oli kylän keskipiste, sillä siinä erkanivat Oulusta Raaheen kulkeva vanha valtatie 8 ja jokivartta ylöspäin kulkeva Ylivieskan maantie eli Rantatie. Risteyksen läheisyydessä oli runsaasti erilaista kauppa- ja liiketoimintaa. Keskiajalla merenranta ja satama olivat myös näillä tienoin, mutta maankohoaminen on siirtänyt rantaviivaa jo viiden kilometrin päähän. Joen takana lienee sijainnut myös Limingan ensimmäinen kirkko 1400-luvulla. Sunilansillan korvassa on viime sotiin asti pidetty ”narikkaa”, kesäistä heinäväen pestuumarkkinaa, missä eri puolilta Suomea tulleet miehet ja naiset pestautuivat heinäväeksi taloihin.
Alueen kiinteistöt ovat yksityiskäytössä.

10. Nikula Asuinrakennus 1860-luvulta, piharakennus, jossa asuinhuone, puoji ja liiteri.
Nuorisotalo Vanha 1914 valmistunut kunnantalo, jonka venäläinen varuskunta otti käyttöönsä miltei uutena. Liminkalaiset ja lähiympäristön talonpojat riisuivat varuskunnan aseista 29.2.1918. Kunnantalona rakennus oli vuoteen 1953, sitten koulukäytössä, kunnes se muutettiin nuorisotaloksi.
Entinen Rauhanyhdistyksen talo Alkuperäisin osa on rakennettu vuonna 1947 kolmesta vanhasta riihestä. Nykyisin yksityiskäytössä.

11. Härmän talo Asuinrakennus, aittoja (mm. 1763), ja muita talousrakennuksia, pihaan johtaa silta.
Alatalo (tien päässä) Kaksi vanhaa asuinrakennusta, vilja-aitta, talli. Nykyisin Tuomikosken ratsutilana.
Kiinteistöt yksityiskäytössä.

12. Kellotapuli Limingan toisen, pohjalaista renessanssityyliä mukailevan kellotapulin rakensi Kajaanin linnan puuseppä Grels Norling v. 1733. Tapulissa on kaksi kelloa; v. 1727 Tukholmassa valettu erittäin kaunis latinan- ja ruotsinkielisin tekstein varustettu vaskikello (ei käytössä) sekä isompi v. 1922 ostettu Lokomon valmistama teräskello. Tapulin läpikäytävän kattoholvissa on Petter Bergströmin maalaamia koristekuvioita ja raamatunlauseita.
Vanha hautausmaa Limingan 4. kirkon ympärillä sijainnut kirkkotarha (maanmittari Erns Johan Guttzenin kartta v. 1760) on ainakin jo tuolloin ollut käytössä hautausmaana. Useiden laajennusten ja useaan kertaan tapahtuneiden hautaamisten jälkeen se on muotoutunut nykyisellään ympäröivää seutua selvästi ylempänä olevaksi hautausmaaksi. Tilanahtautta helpotti v. 1896 käyttöön vihitty uusi hautausmaa Limingan Rantakylässä.
Vanhalla hautausmaalla sijaitsevat mm. Limingan 4. kirkon muistokivi (Ahti Paulaharju 1958) ja sodissa kaatuneiden muistomerkit. V.1987 paljastettiin siellä isonvihan aikana Limingassa surmansa saaneiden muistokivi.

13. Limingan kirkko Nykyinen, Limingan viides kirkko valmistui v. 1826. Rakennustöistä vastasi kaustislainen kirkonrakentaja Heikki Kuorikoski. Suunnittelijoina mainitaan A. W. Arppe ja A.F. Gransted. Torniosan suunnitteluun on osallistunut myös arkkitehti C. L. Engel. Arkkitehti C. Bassi oli laatinut v. 1817 ensimmäiset luonnokset kivestä rakennettavaa kirkkoa varten, mutta pitkän prosessin myötä tehtiin uusi päätös rakentaa kirkko puusta. Perusteluna esitettiin mm., että liminkalainen, entisen merenpohjan savi on suolaisena sopimatonta tiilten valmistukseen.
Rakenteeltaan kirkko on avoin ristikirkko. Näkyvyyttä rajoittavia rakenteita ja koristeita on vähän, joten ensivaikutelma saattaa olla yksinkertainen, jopa paljas. Kirkkosalin avarat tilat luovat juhlavuutta ja myös koristelu sisältää hillityn juhlavaa kirkkotaidetta. Kirkkosaliin mahtuu 800 henkilöä. Saarnastuoli, jonka on rakentanut puuseppä Johan Kyntzell Kokkolasta ja koristellut Olof Ekelund Vaasasta v. 1727, on peräisin edellisestä kirkosta. Alttaritaulun ”Kristuksen kirkastus” on maalannut Oskar Nylander v. 1849. Edellisen kirkon aikaisia alttaritauluja ovat Petter Bergströmin maalaamat ”Ristiinnaulitseminen” ja ”Viimeinen tuomio”. Eteläristin parvella säilytetään vanhaa seurakunta- ja kirkkoperinnettä. Kirkossa on myös arvokkaita tekstejä mm. vuodelta 1775 oleva kasukka ja vanha urkufasadi. Ensimmäiset urut rakennettiin v. 1899 ja ne uusittiin v. 1971 (Kangasalan urkutehdas).
Hirvelän ja Puodinmäen peltomaisema Kirkonmäeltä pohjoiseen ja länteen avautuu avara pelto- ja niittymaisema. Pohjoisessa näkyy kolme loivaa kumpua, aikoinaan saaria, joissa vielä osittain säilyneitä 1810–1870-luvuilta peräisin olevia pihapiirejä: Puodinmäki, Ranta-Hirvelä ja Mäki-Hirvelä, joka on Limingan vanhin sukutalo, vuodesta 1591 asti.
Kirkonmäen länsipuolella on nauhamaista talonpoikaista jokivarsiasutusta taustanaan pellot ja niityt, jotka merta lähestyttäessä muuttuvat pensastoiksi ja lopulta ruovikoksi.

14. Linnukkapatsas Liminkalaisen arkkitehdin Niilo Kokon suunnittelema muistomerkki paljastettiin juhannuspäivänä v. 1934. Muistomerkki on pystytetty niiden pitäjän miesten muistolle, jotka kaatuivat ns. vanhan vihan aikana 1500-luvun lopulla Linnukkamäen seudulla käydyissä taisteluissa. Samalla paikalla sijainneet Limingan järjestyksessä toinen kirkko poltettiin v. 1589 ja kolmas kirkko v. 1592. Kirkonkylän ja kirkkojen hävitys liittyvät niihin vainoretkiin, joita venäläiset tekivät Kainuuseen ulottaen matkansa Oulujokilaaksoa pitkin aina Perämeren rannikolle ja Liminkaan asti.