Kirjailija Heikki Toppila
Heikki Toppila syntyi 4.7.1885 Siikajoen Paavolassa maanviljelijäperheeseen. Perhe muutti pian tämän jälkeen Liminkaan, josta isän suku oli kotoisin. Toppila valmistui kansakoulunopettajaksi Kajaanista 1907. Opettajan uransa Toppila aloitti Vihannin Korvenkylässä, ja työskenteli myöhemmin myös Viipurissa ja Helsingissä, kunnes sai paikan Oulusta Laanilan kansakoulusta 1909.
Toppilan serkku Abraham Ojanperä kannusti kirjailijan tielle pyrkivää Toppilaa. Ojanperän kotona Toppila tapasi myös Eino Leinon, jonka kerrotaan todenneen Toppilalle: “Runoilijaa teistä ei tule, mutta kyllä proosakirjailija”.
Toppila oli ahkerasti mukana mm. nuorisoseuratyössä ja toimi näytelmien ohjaajana ja esittäjänä. Opettajavuosinaan hän opiskeli yliopistossa mm. kansanrunoustiedettä, kieliä, historiaa, kasvatusoppia sekä arkeologiaa. 1917-1918 hän ehti toimia myös maalaisliiton piirisihteerinä sekä lehden toimittajana.
Vuonna 1924 Toppila jätti opettajan työn, ja keskittyi työskentelemään vapaana kirjailijana. Ennen eroamistaan hän oli ehtinyt julkaista kaksi novellikokoelmaa. Kirjailijavuosinaan hän asui Vihdissä, Limingassa sekä Nummelassa. Nummelassa Toppila tapasi tulevan vaimonsa Anna Salmisen, ja he avioituivat juhannuksen 1927. Pariskunta asui vuosien varrella Nummelan lisäksi Espoossa, Raumalla ja Porvoossa.
Toppila käsitteli tuotannossaan usein kansantaruja sekä unien, näkyjen ja kuolemanpelon riivaamia ihmisiä, myös nuoruusvuodet Pohjois-Pohjanmaalla jättivät jälkensä kirjailijan tuotantoon, joka sijoittui usein pysähtyneisiin maalaiskyliin. Toppila teki paljon taustatyötä teoksiaan varten mm. Suomen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistossa, josta hän etsi kummitusjuttuja ja tutki kieltä sekä keräsi matkoillaan paikallisia sananparsia. Matkoillaan hän kirjoitti Kalevaan kertomuksia ja matkapakinoita.
Toppila oli mukana 1925 perustamassa Toukokuun ryhmää mm. L. Onervan, Arvi Kivimaan ja Uuno Kailaksen kanssa. Toppila oli myös toisinaan mukana Tulenkantajien tapaamisissa, vaikkei varsinaisesti kuulunut ryhmään.
Toppilan esikoisteos, novellikokoelma Helvetin koirat, julkaistiin 1920 ja seuraava teos Valkealan vaarin jouluviinoja, sekin novellikokoelma, 1923. Esikoisromaani Auringon nousun maahan ilmestyi 1926, ja sitä pidetään Toppilan pääteoksena. Se on alakuloinen talonpoikais- ja rakkaustarina. Jo esikoisromaanista lähtien Toppilan romaanien ydin on ollut vuoropuhelussa ja havainnollisilla hetkillä, eikä niinkään juonessa. Alkupuolen tuotanto on synkempää, mutta loppupuolen romaaneissa käsitellään osin samojakin aiheita valoisammin.
Toppila sai SKS:n palkinnon 1933 ja Aleksis Kiven palkinnon 1951.
Toppila kuoli Kuusankoskella 5.4.1963.
Tuotanto:
Helvetin koirat ynnä muita kertomuksia. WSOY, 1920.
Valkolan vaarin jouluviinat ja muita kertomuksia. Kirja, 1923.
Auringon nousun maahan: tarina. WSOY, 1926.
Kuoleman siiveri ynnä muita kertomuksia. WSOY, 1928.
Päästä meitä pahasta : romaani. WSOY, 1931.
Tulisilla vaunuilla: romaani. WSOY, 1935.
Sienaporin kuningas: romaani. WSOY, 1937.
Onnen kultamoukari : romaani. WSOY, 1941.
Ja niin tuli kevät taas : romaani. WSOY, 1945.
Nuoruuden kujanjuoksu. WSOY, 1949.
Tarinat: Helvetin koira, Valkolan vaarin jouluviinat, Kuoleman siiveri, Auringon nousun maahan. WSOY, 1950.
Kissa-Mikko : novelli. Kirj. Heikki Toppila. Yleisradiolle sov. Ari Koskinen. Yleisradio, 1985.
lähde:
http://www.eliaskirjailijat.fi/kirjailija.asp?kentta=kaikki&id_henkilo=106
