Huhtikuista aamupäivää valaisee pilvien raosta kimaltavat auringonsäteet, aamiainen on nautittu ja Liminganlahden lintutornin pihassa käy kuhina. Kiipeilyteline on aktiivisessa käytössä, kun Hulivilit-ryhmän lapsia kieppuu, kiipeilee, tasapainoilee ja temppuilee uudessa leikkiympäristössä.
– Lapset kyllä nauttivat, kun on tällainen mahdollisuus: meillä ei olekaan päiväkodin pihalla samanlaista kiipeilytelinettä, hymyilee varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Janita Kuupakko.
Hattarat-ryhmä odottelee ulkopöytien ääressä, että Himpuloiden lapset ehtivät ulos ja he pääsevät yhdessä tutkimaan maastoa. Hetki on siis aikaa miettiä, mitä kaikkea päivä tuokaan tullessaan ja miten ihmeessä päiväkodin lapset tiesivät juuri tänään tulla Liminganlahden lintutornille? No, yhteisestä kalenteristahan se tieto löytyy!
Meillä on yks kalenteri nii siitä me tiietään kaikki asiat, isi toi autolla. –Patrik
Retkipäivä on suunniteltu vanhempien kanssa yhteistyössä niin, että päiväkotipäivä vietetään kokonaisuudessaan lintutornilla. Huoltajat ovat aamusta tuoneet lapsensa suoraa Liminganlahden lintutornille ja hakevat heidät iltapäivällä sieltä. Aamiainen, lounas ja välipala, jotka muutoin tarjottaisiin päiväkodilla, on järjestetty poikkeuksellisesti lintutornille. Päiväunimahdollisuuskin on huomioitu:
– Isommat lapset, jotka eivät tarvitse juurikaan unta, pötköttelevät lintutornin luontoluokassa ja pienemmät kokoustilassa, josta saa verhot kiinni. Lapsilla on mukanaan retkipatjat ja makuupussit, niillä me sitten nukutaan, kertoo varhaiskasvatuksen opettaja Heidi Ilmonen ja naurahtaa perään:
– Saapa nähdä kuinka moni malttaa nukahtaa!
Lisäksi retkipäivän aikana herkutellaan nuotiolla makkaraa. Katrin päiväkodilla vanhempaintoimikunta on toiminut aktiivisesti ja erityisesti tällä toimintakaudella siellä on ollut sitoutunutta väkeä. Toimikunta on myynyt keksejä ja karkkia, joista saaduilla tuotoilla tarjotaan retkimakkarat lapsille.
Jännittävien ruokailujen ja erilaisten lepohetkien lisäksi Liminganlahden luontokeskus tarjoaa oivat puitteet aktiiviseen retkipäivään. Katrin päiväkodin lapset vierailevat lintujen tarkkailutornilla, jonne päästäkseen kuljetaan pientä polkua, joka itsessään jo tuntuu pieneltä seikkailulta. Auditoriossa on mahdollisuus katsoa lyhytfilmejä, nuotion äärellä voi tunnelmoida ja leikkialueella leikkiä. Retken kohokohtana kaikki pääsevät vuorollaan mukaan Merihanhi-Meerin seikkailulle, jossa tutustutaan alueen lintuihin.
Sisällä riisutaan hanskat ja pipot ja asetutaan jonoon. Tanja Jylänki Liminganlahden luontokeskukselta kyykistyy lasten tasolle mukanaan oikean kokoinen merihanhi. Hän esittelee Merihanhi-Meerin lapsille ja pyytää hanhiparvea seuraamaan perässään. Lasten silmät vilkuilevat seinätauluilla näkyviä lintuja samalla, kun he kuuntelevat mitä Jylänki kertoo. Paikallaan ei lasten tarvitse malttaa pysyä, sillä kierroksen aikana hanhet syövät, lentelevät karkuun merikotkaa ja käpertyvät mytyksi munansa sisään. Välissä tutkitaan muun muassa suuren suurta linnunmunaa, joka paljastuu joutsenen, Suomen suurimman linnun munaksi.
– Opitteko te lentämään?, kyselee Jylänki lapsiryhmältä kierroksen päätteeksi ja saa vastaukseksi innokkaita nyökytyksiä ja Hulivilit-ryhmän lapset vastaavat kuorossa myöntävästi.
Kun opastettu kierros on ohitse, aikaa lounaaseen on vielä sen verran, että lapset saavat luvan tutkia näyttelyä itsekseen tarkemmin ja pelata näyttelystä löytyviä pelejä, joissa esimerkiksi voi ohjata linnun höyheniä oikeaan pesään. Yhdessä ohjataan lintuja oikealle talvehtimisalueelle ja pian ruudulle ilmestyykin kultamitali pelin päättymisen merkiksi.
– Me voitettiin tää!, hihkuu Aaron Kauppinen ystävälleen Paulus Hintsalalle.
Hans Hiltula puolestaan on pysähtynyt ihmettelemään vitriinissä olevaa linnun luurakoa ja pohtii ääneen:
– Hei, kenen luuranko tuo on? Onkohan se kuollu täällä sisällä?
Tarkkailtuaan tarkemmin luurangon yläpuolella olevaa kuvaa, lintujen rakenteesta kertovaa taulua pieni tiedemies tekee johtopäätelmänsä:
– Tuo iso lintu on varmaan syöny sen ja siitä on jääny vaan luuranko.
Samaan aikaan ulkona Hattarat ja Himpulat -ryhmien lapset kulkevat suloisessa jonossa kiemuraista metsäpolkua seuraten. He ovat palaamassa lintujen tarkkailutornilta takaisin luontokeskukselle ja nälkä kurnii jo vatsassa. Katrin päiväkodin retkipäivään Liminganlahden luontokeskuksella mahtuu siis liikuntaa, uuden oppimista, iloa ja jännitystä niin lapsilla kuin aikuisillakin.
– Aivan ihana päivä on kyllä ollut, lapset nauttii selvästi ja vaikka aikuisia ennakkoon vähän jännitti, miten isolla porukalla koko päivästä selvitään, niin ajateltiin, että asenteesta se on kiinni – aikuisetkin tarvitsevat retkimieltä tänään, tuumailee Ilmonen iloisena.
