Nuorisotalo Huiskeella on huhtikuun ensimmäisenä päivänä hiljaista. Sitten salista kuuluu ääniä ja lattialta paljastuu lapsia leikeissään.
– Meillä on tänään useampi lapsi pois kerhosta, mutta onneksi osa on paikalla, selittää rauhallista aamupäivää avoimen kerhon varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Hannele Lämsä.
Kerhon varhaiskasvatuksen opettaja Anne Laukkanen järjestelee jo piiriä ja asettelee istuintyynyjä rinkiin lattialle kutsuen lapset koolle. Laukkanen ottaa esille erikoisen, värikkään ja virkatun hahmon.
– Tuikkunen! hihkaisee Eedit Mehtälä.
– Se on aina täällä, selventää Jooa Sääskilahti.
Tuikkunen on tunnetaitohahmo, joka on siis seikkaillut Tupoksen avoimessa kerhossa jo syksystä saakka. Lämsä on virkannut hahmon itse kerholaisia varten. Se on aina mukana kerhossa, mutta talven aikana se on päässyt kyläilemään myös lasten kotona. Tänään Laukkanen lukee Tuikkusen päiväkirjasta jälleen uuden tarinan siitä, mitä Tuikkunen on tehnyt viimeisimmällä vierailullaan kerholaisen luona.
– Tosi ihanasti on vanhemmatkin lähteneet mukaan tähän juttuun, ihan yllättynyt olen. Tuikkunen ja vihko lähtee vuorollaan jokaisen lapsen kotiin ja vanhemmat kirjoittavat Tuikkusen seikkailuista vihkoon. Erityistoiveena on ollut, että huomioitaisiin joku Tuikkusen tunne vierailun aikana ja sekin on toteutunut, iloitsee Laukkanen.
– Se on käyny meilläki! Se ajo mönkkärillä ja oli kiikkumassa ja metässä mukana, Mehtälä intoilee ja muistelee.
Seuraavaksi lauletaan yhdessä Liikkuvan laulurepun laulu Joskus tuntuu siltä, jonka Tuikkunen on opettanut lapsille. Hienosti kaikki muistavat sanat ja laulun edetessä Laukkanen asettelee lattialle myös kuvia, jotka kuvaavat tunteita, joita laulussa mainitaan. Laulun loputtua pohditaan, mikä tunne kuvaa omaa tunnetta juuri nyt parhaiten. Onneksi kaikki lapset valitsevat ilon!
– No mikä teidät tekee tänään iloiseksi? Laukkanen kyselee.
– Ku käytiin metsässä! Ja ruoka! huudahtaa Sääskilahti ja muut nyökyttelevät.
Laukkanen kertoo, mitä seuraavaksi tapahtuu: ensin leikitään ja sitten päästään syömään.
– Kenelle se nytten mennee? tivaa Sääskilahti ja osoittaa sormellaan Tuikkusta.
Totta tosiaan. Pitäähän vielä yhdessä päättää, kenen luokse Tuikkunen seuraavaksi pääsee kyläilemään!
Mutta mistä ihmeestä on saatu idea Tuikkuseen?
Jyväskylän yliopisto ja Jyväskylän ammattikorkeakoulu ovat järjestäneet noin vuoden kestävää TUIKKU-koulutusta, johon Lämsä osallistui syksyllä. TUIKKU-ohjelman idea on muun muassa vahvistaa lasten vuorovaikutustaitoja, osallisuutta ja kiusaamisen ennaltaehkäisyä. Ohjelman tarkoitus on tukea myös vanhempien osallisuutta ja työntekijöiden työhyvinvointia. Harmillisesti, monen sattuman summana Lämsä keskeytti koulutuksen, mutta ideoita ehti silti saada paljon mukaansa.
– Opiskelijoita oli ympäri Suomea, joten erilaisia toteutustapoja ja ideoita ehdittiin vaihtaa runsaasti ja koulutus oli hyvin antoisa. Esimerkiksi askartelimme kerhossa lasten kanssa Tuikkusen tunnepeilit: leikkasimme pahvista peilin, liimasimme siihen vanhan cd-levyn ja koristelimme peilin. Sitten peilasimme erilaisia tunteita ja mietittiin milloin mikäkin tunne voisi tulla.
– Tunnetaidot ja kiusaamisen ehkäisy ovat kyllä nykyään tosi tärkeitä aiheita varhaiskasvatuksessa ja hienoa, että saatiin kerhoonkin uusia ajatuksia Hannelen koulutuksen myötä, komppaa Laukkanen.
Tuikkusen päiväkirjaa lukiessa hymy nousee väkisin huulille. Vauhdikkaat kyydit on saatu monen lapsen luona, kun Tuikkunen on kokeillut mönkijäajelua, moottorikelkkailua ja päässyt jopa traktorin kyytiin. Kuviakin seikkailuista on seassa. Monenlaisia tunteita on myös noussut pintaan; Tuikkusta on jännittänyt yöllinen myräkkä ja naurattanut piiloleikissä, kun etsijä ei meinannut häntä löytää. Kerran Tuikkunen unohtui uimahalliin, jolloin aluksi valtasi suru, kunnes se muuttui innostukseksi, kun huomasi, että pääsee uimaan mielin määrin! Parasta Tuikkusesta on kuitenkin ollut, kun on joka yö päässyt turvallisesti nukkumaan tutun kerholaisen viereen.
Monia seikkailuja on Tuikkusella takana, mutta vielä on kevättä jäljellä ja uudet kujeet odottavat!
