Kevätaurinko paljastaa huushollin olevan siivouksen tarpeessa. Pakastin on edelleen sulattamatta ja tietokonelaukku nököttää sohvan pielessä. Tekisi mieli lähteä jäälle hiihtämään, sillä kotona kaikki tekemätön työ muistuttelee tympeästi itsestään. Vaikea valita, millä touhulla itseään lääkitsisi. Pää on ajatuksista ja tunteista onnellisesti solmussa.
Kevät on aina uuden alku – tänä vuonna se on minulle myös eräänlainen tilinpäätös neljästä työvuodesta Limingan kunnassa. Olen vaihtamassa työpaikkaa ja luopumassa omalaatuisen emäpitäjän tiukan turvallisesta otteesta. Kipeää tekee, vaikka valinta on oma. Kotiseuturakkaus yllätti minut ja työ kuntaviestijänä jatkuu ensi viikolla Kalajoen kaupungilla. Haikeaa ja vaikeaa on luopua vanhasta, vaikka jännittävä uuden alku kurkistaa jo nurkan takaa.
Tähän taloon tulin käsikynkkää koronan kanssa. Ensimmäisen työviikon lopulla alkoi kriisiviestintä. Pandemia muutti jokaisen arkea ja viestijän perusasetus oli reagointivalmius. Aika oli poikkeuksellinen, mutta sitä oli myös uusi työyhteisö, jossa sain tuntea oloni tervetulleeksi ensihetkistä alkaen. Työyhteisön lisäksi vuodet ovat opettaneet, että kunta on täynnä tekijöitä, joiden kanssa yhteistyö onnistuu mutkattomasti – oli kyseessä sitten tapahtuman järjestäminen, mainosartikkelin kirjoitus tai markkinointivideon toteutus. Liminkaan on ollut helppo sitoutua ja liminkalaisiin helppo rakastua. Miten mukavalta ja merkitykselliseltä täällä työskentely tuntuukaan!
Liminkaan on ollut helppo sitoutua ja liminkalaisiin helppo rakastua. Miten mukavalta ja merkitykselliseltä täällä työskentely tuntuukaan!
Merkityksellisiä etappeja arjen juoksutuksessa voisi nimetä lukuisia. Voi sitä riemua, kun esimerkiksi viime viikolla saimme tietää Limingan saaneen Unicefin Lapsiystävällinen kunta -tunnustuksen! Vuosia kestäneen prosessin aikana on tullut selväksi, että tätä titteliä ei kevein perustein saada. Koordinaatioryhmä on tehnyt sekä yhdessä että tahoillaan kovasti töitä tunnustuksen eteen ja kehittämistyö jatkuu edelleen. Kun lapsilasien kautta on kerran oppinut arkea seuraamaan, ei niistä hevillä halua luopua. Valmiiksi ei toki maailma tule tässäkään asiassa, mutta lapsirikkaassa Limingassa asian edistämisen kuuluukin olla yhteinen sydämen asia.
Näitä sydämen asioita Limingassa riittää, vaikka muille jakaa. Tiesitkö, että tällä viikolla vietetään rasismin- ja syrjinnänvastaista viikkoa? Meidän ikioma Yhdenvertainen Liminka -kampanja on niin lasten kuin aikuistenkin asialla. Sanoma on yksinkertainen: Limingassa saat asua, elää, olla, opiskella, harrastaa ja tehdä töitä juuri sellaisena kuin olet! Kyky huomioida toinen ihminen ja kyky asettua toisen asemaan ovat aivan erityisiä ihmisyyden piirteitä. Näitä erityispiirteitä, ihmisyyden mittareita, vaalimalla Liminka nostaa veto- ja pitovoimaansa entisestään, keskustan kehittämisen ja kaksoisraiteen rinnalla.
Kyky huomioida toinen ihminen ja kyky asettua toisen asemaan ovat aivan erityisiä ihmisyyden piirteitä. Näitä erityispiirteitä, ihmisyyden mittareita, vaalimalla Liminka nostaa veto- ja pitovoimaansa entisestään, keskustan kehittämisen ja kaksoisraiteen rinnalla.
Veto- ja pitovoiman eteen kunnassa tehdään jatkuvasti töitä myös erilaisin kampanjoin: Poppaskonstit otettiin käyttöön pari vuotta sitten varhaiskasvatuksen rekrytointihaasteen ratkaisemiseksi erinomaisin tuloksin. Alkuvuodesta startannut Lonkeronharmaata-kampanja rikkoo puolestaan ennakkoluuloja kuntatyöstä ja hoksauttaa tulevaisuuden ammattilaisia, kuinka lähellä Oulua Liminka on. Tapahtumakevät tiivistyy upeisiin esityksiin Heikki Sarvela -salissa ja kesän riennot houkuttelevat kuntalaisten lisäksi lähialueen väkeä vierailulle ainutlaatuiseen Liminkaan. Paras suosittelija on aidosti tyytyväinen asiakas tai kuntalainen. Kekseliäs tietää, että kehu, kiitos ja hymy ovat ilmaisia.
Istun keittiön lattialla ja löydän itseni lajittelemasta nurkkakomeron pölyisiä pakastepurkkeja. Sulavasta pakastimesta lirisevä vesi saa kissan innostumaan. Aurinko leikkii kodin pinnoilla keväistä leikkiään keskeneräisessä elämässäni. Ei tule valmista tänäänkään. Puen takin päälle ja tallustan merijäälle kiitollisena, mutta mietteliäänä. Miten matkan jatkaminen voikaan tuntua yhtä aikaa niin kipeältä ja kepeältä?
Kirjoittaja on Limingan kunnan viestintäpäällikkö Anu-Maija Kärjä, jolle uteliaisuus ja innostus ovat sisäsyntyistä polttoainetta. Kuntaviestijän työlle tasapainoa tuovat perhe, ystävät, kuoro- ja yhtyelaulu, pyöräily, mökkeily ja tietysti myös saunominen!
