Limingan avoin varhaiskasvatus tarjoaa lapsille mahdollisuuden osallistua luontokerhoon Liminganlahden luontokeskuksella. Kerho kokoontuu kaksi kertaa viikossa, maanantaisin ja perjantaisin ja se on tarkoitettu 4–5-vuotiaille lapsille.
Tänä aamuna luontokeskuksen piha on hiljainen. Keinussa kiikkuu yksi lapsi ja aikuiset vilkuilevat tielle: joko näkyy tuttuja autoja? Vielä pitäisi kerholaisia saapua paikalle ja uusiakin kerholaisia otettaisiin mielellään mukaan toimintaan. Pian joukkoon liittyy vielä muutama lapsi ja kerho voi alkaa.
– Tänään meillä on ohjelmassa valokuvasuunnistusta. Minä näytän täältä aina valokuvan, tutkitaan sitä yhdessä ja sitten saatte etsiä, mistä kyseinen paikka löytyy, selittää luontokerhon vetäjä, varhaiskasvatuksen opettaja Anne Laukkanen.
Ensimmäiset rastit etsitään yhdessä, mutta kun homman juoni valkenee lapsille, he vilkaisevat kuvaa ja säntäävät rasti rastilta juoksuun. Välillä kuuluu huudahduksia ”Mää tiiän missä se on!” tai ”Tuo oli ihan helppo!”. Jokaiselta rastilta löytyy muki ja viimeisellä rastilla selviää miksi: rastiradan lopusta löytyy eväskori lämpimine mehuineen ja kekseineen. Kylläpä eväät maistuvatkin hyvälle ja lämmin mehumuki tuntuu mukavalta viileiden sormien alla. Samalla on aikaa vähän muistella, että mitä luontokerhossa on aiemmin tehty.
– Viimeksi me nähtiin sairastunut hanhi, muistaa Wendla Palola.
– Niin ja merikotka!, lisää Mico Ylipahkala ja kertoo, että viime keväänä nähtiin myös suokukko, jonka opettajakin kertoo muistavansa.
– Täällä näkee usein sellaisia lintuja, mitä ei muualla näe ja lapset muistavat hienosti lintujen nimiä. Täällä luontokerhossa me tutkitaan muutenkin luontoa. Tänä syksynä lenteli jossain vaiheessa paljon sudenkorentoja ja niitä me lasten kanssa sitten tutkittiin tarkemmin – esimerkiksi, että mitä sudenkorennot syö. Askarreltiin sudenkorentoheijastimet ja pelattiin luontokeskukselta lainattua muistipeliä, jossa oli erilaisia ötököitä. Seuraavaksi olisi tarkoitus perehtyä enemmän oraviin, se on lasten toive.
Luontokeskus tarjoaa hienot puitteet luontokerholle: piha-alue on huikea ja houkuttelee seikkailuihin. Lintutornilla voi kiikaroida lintuja, poluilla leikkiä ja lumoutua luonnosta. Talvella luontokeskukselta on lainattu kerholaisille lumikengät ja kokeiltu, miltä lumikenkäily tuntuu ja tietysti hiihdetty. Kun on aika vetäytyä sisälle, kerholaiset pääsevät luontoluokkaan. Sieltä avautuu huikea maisema Liminganlahden pellolle ja näin ollen ikkunastakin voi seurata vuodenaikojen vaihtelua ja bongailla lintulajeja.
– Meillä ei ole täällä sisällä juurikaan leluja vaan aikaa vietetään pelaamalla lautapelejä, piirtämällä, värittämällä ja lukemalla kirjoja. Tänään esille otetaan myös mikroskooppi, jolla saa tutkia viime kerralla kerättyjä lehtiä, Laukkanen kertoo.
Lapset ottavat pinosta tottuneesti oman ruutuvihkonsa ja etsivät tyhjän sivun. Siihen jokainen piirtää aluksi päivän sään: tänään merkitään tuulista ja pilviä. Mallit löytyvät pöydältä, mutta kukaan ei taida niitä edes tarkistaa vaan merkit syntyvät paperille muistin varassa. Luvassa on rauhallinen hetki, kun kaikki puuhailevat mitä haluavat: pelit, piirtäminen ja mikroskooppi houkuttelevat tällä kertaa.
– Siinä näkyy reikiä!, huomaa Palola, kun tarkentaa mikroskooppia syyslehden pintaan.
Pian on ruoka-aika. Luontokerholaiset, samoin kuin kaikki avoimen varhaiskasvatuksen kerholaiset, saavat syödä ilmaisen lounaan kerhossa. Lounas tarjoillaan luontokeskuksella tarvittaessa kertakäyttöastioista, mutta yleensä lapset tuovat mukanaan omat astiansa: erityisesti luontokerhossa opetellaan kestävää kehitystä ja elämäntapaa.
– Luontokerhossa me painotetaan myönteisiä luontokokemuksia ja luodaan luontosuhdetta ympäristökasvatuksen näkökulmasta, tiivistää Laukkanen koko kerhon idean.
Mikäpä olisikaan parempi ympäristö luoda luontosuhdetta kuin ohjattu kerho turvallisten aikuisten ohjauksessa ja huikeat puitteet luontokeskuksella: tämähän suorastaan kutsuu jännittäviin seikkailuihin!
Limingan avoimesta varhaiskasvatuksesta voit lukea lisää tästä linkistä.
