”Mukanakulkija auttaa halki palvelujärjestelmän kiemuroiden” – Mukana-hanke innovoi uusia toimintamalleja Liminkaan

Pian päättyvän Mukana-hankkeen kohderyhmänä ovat olleet vahvinta tukea tarvitsevat, työn- ja opiskelujen ulkopuolella olevat liminkalaiset työikäiset. Hankkeen tavoitteiden ja asiakkaiden tarpeiden pohjalta määriteltiin kaksi keskeistä toimintamallia, jotka olivat mukanakulkija ja nuotioterapeutti. Mukanakulkijan rooli oli hankkeessa keskeinen ja rinnalla kulkemiselle vahvinta tukea tarvitsevien arjessa olisi kovasti tarvetta jatkossakin, kertoo projektipäällikkö Tiina Nokela.

– Erityisesti monimutkaisen palvelujärjestelmän kiemuroissa sukkuloimiseen tarvitaan henkilökohtaista ja konkreettista tukea. Pienillä inhimillisillä asioilla ja kiireettömällä kohtaamisella on mahdollista vaikuttaa asiakkaan kokemukseen osallisuudesta, ja luottamukseen siitä, että apua on tarvittaessa saatavilla,

Nokelan mukaan yhteistyö kunnassa työllisyyspalveluiden, sosiaalipalveluiden ja terveyspalveluiden kesken on ensiarvoisen tärkeää mikäli yksilöä halutaan oikeasti tukea ja auttaa pysymään toimivana yhteiskunnan jäsenenä. Aina ei ole kyse pelkästään resursseista vaan tavoista tehdä työtä.

– Palveluihin pääseminen ja palveluissa pysyminen onkin suurin haaste sekä palveluiden koordinointi, jotta päällekkäiseltä toiminnalta tai jopa asiakkaan unohtamiselta vältyttäisiin. Parhaiten tähän tavoitteeseen päästäisiin nimeämällä vahvaa tukea tarvitsevalle asiakkaalle oma työntekijä, ihminen, joka voisi olla mukana asiakkaan verkostoissa ja arjessa mukanakulkijana, apuna ja tukena.

Makkaroita paistetaan tikun nokassa.
Hankkeen tavoitteiden ja asiakkaiden tarpeiden pohjalta määriteltiin kaksi keskeistä toimintamallia, joista toinen on nuotioterapeutti.

Hankeasiantuntija Katariina Huikarin mukaan hankkeen tavoitteena on ollut työ- ja toimintakyvyn vahvistaminen, sosiaalisen osallisuuden lisääminen ja syrjäytymisen ehkäisy. Hankkeen rahoittajana (80%) on toiminut Euroopan sosiaalirahasto ja toteuttajana Limingan kunta. Hankkeen päätösseminaarissa kuultiin myös hankkeeseen osallistuneiden kokemuksia ja ajatuksia, sekä pohdittiin yhdessä mitä Mukana-hankkeesta voisi jäädä elämään kuntaan.

– Hankkeessa on tavoitettu yhteensä noin sata asiakasta. Asiakkaat ovat olleet työttömiä työnhakijoita tai muutoin työelämän ulkopuolella olevia, kuten sairauslomalla, kuntoutustuella tai kotihoidon tuella olevia tai kokonaan palvelujärjestelmän ulkopuolella olevia liminkalaisia.

Asiakkaat ovat osallistuneet hankkeessa yksilövalmennukseen, ryhmätoimintaan tai yksittäisiin tapahtumiin. Toiminta on ollut asiakkaille ilmaista ja ainoana pääsykriteerinä on ollut, että asiakas ei ole kyseisellä hetkellä työelämässä ja haluaa itse osallistua toimintaan.

– Helppo tavoitettavuus, palvelun yksilöllisyys ja joustavuus saivat myös hankkeessa kiitosta. Hankkeeseen osallistuneilla oli usein matala osallisuuden kokemus, jolla tarkoitetaan  hyvin yksilöllistä kokemusta kuulumisesta ja kuulluksi tulemisesta. Osallisuuden kokemus on vahvasti yhteydessä ja merkittävä tekijä yksilön hyvinvoinnin kokemuksessa, Huikari tiivistää hankkeesta saatua palautetta.

Kaikissa hankkeen toiminnoissa on hyödynnetty ratkaisu- ja voimavarakeskeisiä menetelmiä sekä ulkoilun ja luonnon tarjoamia mahdollisuuksia. Ideat ryhmien perustamiseen ja tapahtumien järjestämiseen ovat nousseet asiakkaiden tarpeiden ja toiveiden pohjalta.

”Toimintaan on voinut osallistua ilman sitoutumista ja omasta tilanteesta on saanut kertoa juuri sen verran kuin on itse halunnut. Tärkeimpänä tavoitteena hankkeella on ollut kohderyhmän elämänlaadun ja hyvinvoinnin kohentuminen.”

– projektipäällikkö Tiina Nokela

– Asiakkaat ovat kokeneet, että heitä on hankkeessa kuultu aidosti, toiminta on ollut luottamuksellista ja toiminnassa on huomioitu yksilölliset mielenkiinnon kohteet. Suurin osa asiakkaista koki hyötyneensä Mukana -hankkeen toiminnasta.

Ryhmätoiminnoista keskeisimpänä toimintana oli miesten nuotioryhmä, joka toteutettiin yhdessä sosiaalipalveluiden kanssa. Ryhmään osallistui työelämän ulkopuolella olevia miehiä ja tavoitteena oli sosiaalisen osallisuuden lisääminen ja syrjäytymisen ehkäisy.

– Nuotioterapeuttisessa työskentelyssä veimme asiakkaita metsään nuotion äärelle, luonnon keskelle, jossa oli mahdollisuus jutella tai olla ihan vain hiljaa. Nuotioterapeutin tehtävä kätkee sisälleen kaiken ulkona ja luonnossa tapahtuvan toiminnan, jossa poistutaan edes hetkeksi sisätiloista ja toimistohuoneista vähemmän rajattuun ympäristöön.

Nokelan mukaan miesten ryhmässä keskeistä oli täysin kynnyksetön mahdollisuus osallistua sekä tutut ja toistuvat teemat, joita olivat yhteinen nuotiohetki, nokipannukahvit ja makkaranpaisto.

– Naisten teemakahvilaan puolestaan osallistui pidempään työelämästä pois olleita naisia, joiden kanssa tavoiteltiin työelämätoiveiden kirkastamista ja hyvinvoinnin lisääntymistä. Naisten teemakahvilan pilotin jälkeen järjestettiin samantyyppistä naisten ryhmän toimintaa yhdessä työllisyyspalveluiden kanssa. Naisten ryhmässä vuorottelivat työllistymiseen ja opintoihin liittyvät tietoiskut ja hyvinvoinnin, sekä erilaisten liikuntamuotojen teemat.

Kypsyviä puolukoita metsässä.
Naisten teemakahvilatoimintaan osallistuneet kävivät myös puolukkaretkellä. Vertaistuki koettiin palautteen mukaan ryhmässä tärkeänä.

 

Pisimpään Mukana-hankkeessa toimi nuorten, alle 29-vuotiaiden keskiviikkoryhmä. Ryhmä kokoontui viikottain yli kahden vuoden ajan.

– Ryhmässä keskeistä olivat arjen taitojen harjoittelu, sekä työ- ja opiskeluvalmiuksien vahvistuminen. Uni, ravinto, liikunta, vuorokausirytmi, ryhmässä toimiminen, mielekkään harrastuksen, opiskelupaikan tai työn löytyminen. Hyvinvoinnin lisääntyminen ja syrjäytymisen ehkäisy olivat ryhmän keskeisenä tavoitteena.

Keskiviikkoryhmässä hyödynnettiin myös runsaasti nuotioterapeuttisia elementtejä, ja sitä toteutettiin yhteistyössä nuorten työpaja Taikun kanssa.

– Keskeisenä havaintona hankkeessa oli, että vahvinta tukea tarvitsevat eivät pärjää yksin vahvinta tukea tarvitseville suunnatuissa palveluissa, vaan tarvitsevat avukseen ja tuekseen mukanakulkijaa. Haaste on varmasti valtakunnallinen ja liittyy hyvin pitkälti monimutkaiseen palvelu- ja etuusjärjestelmään, jossa toimiminen vaatii runsaasti omatoimisuutta ja vahvaa itseohjautuvuutta.

 

”Lähdin mukaan Mukana-hankkeeseen pohtiakseni, mille alalle lähtisin. Olin mukana naisten teemakahvilassa, jossa pohdittiin yhdessä työllistymiseen ja opintoihin liittyviä asioita ja hyvinvointia. Tarjolla oli muun muassa joogaa, kahvakuulatreeniä, mindfulnessia, nuotioretkiä ja tietysti myös vertaistukea. Voimavarat olivat jo lähtökohtaisesti melko vähissä, mutta koin ujoudestani huolimatta, että ryhmässä oli helppo olla. Kohtasin hankkeen aikana myös suuren surun, jonka vuoksi olin toiminnasta välillä tauolla. Sain kuitenkin viestin kaikista naistenryhmän tapaamisista ja sain osallistua omien voimavarojeni mukaan. Kun kuulin ryhmän puolukkaretkestä, päätin kokeilla, jaksanko osallistua taas toimintaan. Tiesin, että metsä ja ulkoilma rauhoittavat. Mukana-hankkeen kautta minulle järjestyi psykoterapia, jossa olen päässyt käsittelemään asioitani viikoittain. Aiemmin hankkeessa, Unelmaduuni-valmennuksen kautta, sain muutaman psykologikäynnin työelämätoiveiden kirkastamiseksi, mutta hyödynsin käynnit omien ajastusteni ja perhetilanteen selkiyttämiseksi. Tällä hetkellä voisin ajatella lähteväni osa-aikaiseen työhön, mutta en tiedä riittävätkö voimavarat vielä. Olisi mukava, jos voisin osallistua johonkin vastaavanlaiseen ryhmään ennen työelämään palaamista. Tiedän, että jaksan paremmin, kun näen muita aikuisia.”

– toimintaan osallistuneen kokemuksia

 

Mukana-hankkeen päätösseminaari löytyy kunnan YouTube-kanavalta tästä linkistä.
Päätösseminaarin materiaaliin voit tutustua myös  tästä linkistä.