Suomen Latu haastoi kaikki nukkumaan yön ulkona elokuun lopussa. Linnukan päiväkodilla Hanhirimmen ryhmässä innostuttiin ideasta ja haluttiin tarttua haasteeseen. Tiimissä mietittiin, kuinka ulkona nukkumista voisi päiväkodissa kokeilla ja syntyi idea nukkua päiväunet ulkona.
– Kyllähän tätä ensin mietittiin, että miten koko ryhmän kanssa onnistuu ulkona nukkua, mutta sitten päätettiin, että pistetään onnistumaan! varhaiskasvatuksen opettaja Maria Malo hymyilee ja lisää:
– Idea otettiin hyvin vastaan perheissä ja vanhemmilta on saatu myönteistä palautetta. Osa on vähän ihmetellytkin, että ihanko tosissaan tämmöistä kokeillaan, mutta parhaimmillaan mummuille ja papoille on soiteltu ja kerrottu hienosta ideasta tai lainattu makuupusseja isovanhemmilta. Sillä tavalla on perheetkin tähän osallistettu. Moni huoltaja on erikseen sanonut, ettei haittaa, vaikka tänään ei päivällä uni tulisi.
Hanhirimmen ryhmän lapset kokoontuvat Linnukan päiväkodin pihalle. Pienet retkeilijät osaavat hienosti tehdä omatoimisen jonon seinän vierustalle; tätä on selvästi aiemmin harjoiteltu. Mitä täällä tapahtuu? Mihin ollaan menossa?
– Me nukutaan ulkona! jonosta huudahdetaan.
Ulkona ollaan, joten nukutaanko tässä?
– Ei! Kun me mennään puistoon nukkumaan ja meillä on eväätkin: makkaraa ja pillimehua, kuuluu vastaus jonosta ja kaikki muut nyökyttelevät hyväksyvästi.
Osa tarkistaa, että oma unikaveri on mukana, toiset tiedottavat isoon ääneen, etteivät tarvitse unikaveria. Viimein päästään matkaan. Lapset pitävät kiinni Malon vetämästä matkamadosta. Se on nauha, jossa jokaiselle lapselle on oma renksu josta pitää kiinni: näin kaikki pysyvät jonon mukana. Jono kiemurtelee välillä, mutta enimmäkseen muistetaan seurata edellä kulkevaa aikuista, joka esimerkillään ohjeistaa kumpaa puolta tiellä kuljetaan. Matkamadon ensimmäisellä ja viimeisellä lapsella on jotain kädessään – jonon alusta löytyy stop-merkki ja jonon lopusta ylöspäin peukuttava hymynaama-kyltti.
– Meillä on nämä mukana, kun kuljetaan tiellä. Kun ylitämme suojatietä, voidaan autoille näyttää ensin stop-merkkiä ja jonon viimeinen kiittelee kuskia peukulla, Malo selittää. Mikä ihastuttava idea!
Päiväunien päälle maistuu välipala peikkojen seurassa
Matkalla läheiselle puistoalueelle lapset tarkkailevat jatkuvasti jonossa kulkiessaan ympäristöään. Reitin varrelta bongataan muun muassa oksia, erilaisia kukkia, linnun sulka, koiran kakkaa ja onpa joku huomaavinaan ”meriapilan” ja ”auringon siemenen”. Lopulta nähdään kuitenkin jotain mielenkiintoista, jota on odotettu jo monta päivää: maja, jossa tänään nukutaan! Lapset kerääntyvät pressuista kyhätyn majan ympärille ja aikuiset jakavat kärryistä makuupusseja. Joukosta kuuluu jo kysymys, että missä on eväät ja joko syödään, mutta Malo muistuttaa, että juurihan ennen lähtöä syötiin lounas, joten ensin nukutaan ja sitten aletaan välipalalle.
Pian majassa käy kuhina. Kengät jätetään katoksen ulkopuolelle ja sitten kömmitään makuupussiin. Aikuiset auttavat aukomaan makuupusseja pussukoistaan ja ohjeistavat lapsille paikkoja majassa. Unisatua odotellessa ihmetellään makuupussien huppuja ja pohditaan, voisiko majassa nukkua yölläkin. Kun kaikki ovat koolla, Malo pyytää kaikkia rauhoittumaan ja hiljentymään, jotta unitarina voi alkaa. Sipinää ja supinaa kuuluu vielä hetken, mutta muutama lapsi nukahtaa pian.
Lepohetken jälkeen unihiekat pyyhkäistään silmistä, kun majasta kömmitään ulos. Mitä ihmettä löytyykään viereisestä puusta? Siellähän on Taika-peikko! Taika tarkkaili ja ihmetteli ulkona nukkuvia lapsia. Se tuntee myös Mökö-peikon, joka lapsillekin on tuttu päiväkodin viereisestä puistosta ja aiemmilta retkiltä. Taika-peikko pääsee mukaan välipalalle, kun koko porukka siirtyy nuotion äärelle, josta herkullinen makkaran tuoksu jo leviää houkutellen syömään.
Mutta miltä se ulkona nukkuminen tuntui? Vaikuttaa siltä, että monia on aluksi jännittänyt, mutta loppujen lopuksi teltassa oli kiva pötköttää, vaikkei uni kaikilla tullutkaan.
– Mua kyllä alkoi haukotuttaa, kertoo Aino Kanniainen.
– Nukutaan joskus uudestaan ulkona! Vaikka en varmana nuku sillonkaan, tuumailee Oiva Päivärinta.
Kokonaisuudessaan päivän retki kesti yli kolme tuntia eikä takaisin päiväkodille olisi malttanut lähteä lainkaan.
– Kaikkinensa oli ihan huippu retki, iloitsee Malo onnistuneen työpäivän päätteeksi.
Lisätietoa Suomen Ladun nuku ulkona-haasteesta löydät täältä.
