Koulun pihalla vilisee väkeä. Koululaisia kulkee reput selässään kadulla ja pihapolulla, joku oikaisee parkkipaikan läpi. Toiset vaikuttavat määrätietoisilta, toiset katselevat ympärilleen kuin etsien paikkaansa, mutta kaikilla on sama päämäärä: löytää oma luokka, omat kaverit ja aloittaa syyslukukausi.
Täällä Tupoksen Taikatalolla on pihaporttien suojassa jännittyneempi tunnelma. Tännekin saapuu lapsia suhteettoman suuret reput olallaan ja jokaisella on mukanaan saattaja. Innostuksissaan joku unohtaa odottaa äitiään jonoon, toinen puristaa entistä tiukemmin aikuista kädestä, kun jono etenee. Alkamassa on ensimmäinen esikoulupäivä!
Ovella varhaiskasvatuksen opettaja Heidi Tuomikoski ottaa jokaisen eskarilaisen henkilökohtaisesti vastaan kysellen nimen ja tiedustellen, muistaako aloitteleva esikoululainen jo oman ryhmänsä. Moni muistaa, mutta ei haittaa, jos tieto olisi unohtunut: Tuomikoski etsii listastaan oikean nimen ja jokaiselle löytyy varmasti oma ryhmä, jonne opettaja avuliaasti jokaisen opastaa ja toivottaa tervetulleeksi.
Käytävällä, jonka varrella sijaitsee Poutapirtin, Tuulentuvan ja Aurinkolaakson eskariryhmien tilat, on värikästä ja kutsuvaa. Ryhmätiloissa näkee jo lasten leikkejä, mukavaa hälinää kuuluu ympäri eskaria. Joku jännittää niin, että ääni kohoaa ja sisälle luokkaan ei vielä uskaltaisi siirtyä; onneksi tähän ohimenevään pulmaan on varauduttu ja aikuisen tuomaa turvaa riittää jokaiselle tarvitsevalle.
Kello on yhdeksän ja virallinen esikoulu voi alkaa. Varhaiskasvatuksen opettaja Hanna-Mari Laamanen pyytää Poutapirtin lapsia siivoamaan leikit ja asettumaan sohville aamupiiriä varten. Lapset ovat tuossa tuokiossa siistineet paikat ja istuvat nyt tarkkaavaisina sohvilla odottaen mitä seuraavaksi tapahtuu.
Aamupiirillä tutkitaan ensin kalenteria: mikä päivä tänään on, muistaako joku mikä kuukausi, entäpä vuosiluku? Laamanen kertoo, että tänään jakaudutaan kahteen pienryhmään ja saadaan eskarikirjat, jotta voidaan pitää ensimmäinen esikoulutuokio ja lisäksi leikitään. Joka päivä aloitetaan aamupiirillä, jossa käydään läpi samat asiat: päivämäärä, päivän ohjelma, ketä on paikalla ja tutkitaan kalatilannetta. Hetki vielä saadaan ihmetellä, että mistä kalasta opettaja oikein puhuu!
Jokaisen ryhmäläisen nimi lukee taululla selkein kirjaimin ja nimi nimeltä käydään läpi, ketä tänään on paikalla. Lopuksi Laamanen esittelee lapsille ketun ja heti lapset keksivät, että se varmaankin on nimeltään Eskarikettu. Pehmeä, käteen sopiva pikkukettu lähtee kiertämään sylistä toiseen ja Eskariketulle ujoimmatkin uskaltavat kuiskata nimensä.
Seuraavaksi lauletaan yhdessä laulu. Sanat heijastuvat suurelle näytölle ja alleviivaus siirtyy sanoissa riviltä toiselle sitä mukaa kuin laulu etenee. Ensin kuuluu hyräilyä, hetken päästä laulu kuulostaa jo rohkeammalta. Laulu on osa tämän kauden eskarimateriaalia, sen nimi on Katso silmiin ystävääsi. Kertosäe tarttuu arempaankin laulelijaan ja sanat sopivat mainiosti tähän hetkeen ja tulevien eskaripäivien odotukseen:
”Katso silmiin ystävääsi ja pidä häntä kiinni kädestä. Ilon, riemun, onnen tunteet, saatte näin jakaa yhdessä.”
Laulun jälkeen istuminen alkaa käydä hankalaksi ja peppu liikahtelee väkisin sohvalla. Laamanen kehuu, miten hienosti kaikki ovat jaksaneet tavallista pitemmän aamupiirin ja enää on vain yksi asia jäljellä: selvittää, että mikä se kalajuttu oikein oli!
Poutapirtin seinällä on akvaarion kuva, kupissa pieniä akvaariokaloja. Arvoitus ratkeaa: yksi kala pääsee jokaisena eskariaamuna akvaarioon uiskentelemaan ja kun uimassa on yhteensä sata kalaa, on tiedossa juhlapäivä! Nyt vuorossa on kuitenkin vapaavalintaisia leikkejä ja puolet ryhmästä siirtyy ulkoilemaan.
Iloista puheen sorinaa kuuluu ympäri luokkaa, kun lapset tutkivat mitä kaikkea luokasta löytyy ja asettuvat leikkimään kuka mitäkin: osa pikkuautoilla, osa älytaululla, joku pallolla, muutama rakennuspalikoilla ja tutkiipa osa myös ”nepsyboxin” sisältöä eli laatikkoa, josta löytyy erilaisia keskittymistä ja rauhoittumista helpottavia esineitä. Kaikkea uutta ja kivaa on tarjolla niin paljon, ettei kukaan oikein malta keskittyä pitempään mihinkään vaan leikit vaihtelevat samalla, kun aikuiset ja lapset tutustuvat toisiinsa.
Viimein on käsillä päivän jännittävin hetki, kun alkamassa on ihan ensimmäinen eskarituokio. Laamanen kehottaa lapsia jälleen laittamaan tavarat paikoilleen ja kokoontumaan piiriin lattialle, jokainen pääsee pyöräyttämään onnenpyörää! Eskarilaisten onnenpyörä tarjoilee erilaisia tehtäviä: välillä hypitään porukalla, välillä vastataan kysymyksiin. Kun jokainen on saanut pyöräyttää kerran, lapset haluaisivat aloittaa kierroksen alusta, mutta Laamanen ohjaa heidät hymyillen pöydän ääreen:
– Jaan teille eskarikirjat. Saat ensin tutkia, miltä se näyttää ja kohta tehdään tehtäviä. Kun haet kirjan, etsi samalla omasta laatikostasi kynä ja kumi.
– Ei mun tarvinnu ees ettiä, mulla oli vaan liima ja nää laatikossa, Helmi Nyman esittelee uutta kynää ja kumiaan Laamaselle.
Kaikki selailevat värikkäitä kirjojaan ja innokkaimmat kyselevät saisiko keskeltä kirjaa tehdä kiinnostavalta näyttäviä tehtäviä. Jokainen kuitenkin malttaa odottaa opettajan ohjeita ja aloittaa ohjeiden mukaan kirjan alusta kirjoittamalla nimensä ja tekemällä muutaman ensimmäisen tehtävän. Eskarituokio päättyy tärkeään, jonossa kulkemisen harjoitteluun, kun Poutapirtin puolikas ryhmä seikkailee ympäri eskaritiloja kurkkien miltä muissa ryhmissä ja yhteisissä tiloissa näyttää.
Jono jatkaa kulkuaan ulos ja lounaalle. Pihalta löytyykin aamupiiriltä tuttuja kasvoja. Kuinka ulkoleikit uudessa ryhmässä ovat sujuneet?
– Tosi mukavaa meillä on ollut, kaikki ovat uskaltautuneet pikkuhiljaa mukaan leikkeihin, iloitsee Tuomikoski ja jatkaa:
– Onhan tämä jännittävä päivä. Joku ihan itki aamulla, kun niin kovasti jännitti, mutta tässähän tämä päivä sujuu ja koko ajan helpottaa – ihan vapaata leikkiä on ulkona leikitty, jotta rauhassa saa tutustua.
Aikuiset siis arvelevat päivän olleen jännittävä, mutta mitäpä tuumaavat lapset, päivän päätähdet – jännittikö?
– Joo! Mää en ois aamulla ees jaksanu oottaa, että pääsee, kertoo Elsa Junttila ensimmäisen eskariaamunsa tunnelmista.
Kuulostaa siltä, että jännitys on ollut mukavaa, odottavaa jännitystä. Perhosia on ehkä lennellyt vatsanpohjassa ja malttamaton odotus kutitellut varpaissa. Tästä se lähtee, tämän vuoden esikoululaisten koulutaipaleen ensiaskeleet. Muutaman vuoden kuluttua he ovat niitä, jotka reppu selässään kulkevat itsekseen koululle loman loputtua ja ehkä hymyilevät ohikulkiessaan muistaessaan miltä tämä, ihan ensimmäinen päivä esikoululaisena, tuntui. Eskarilaulusta ilmaisuja lainaten: iloa, riemua ja onnea jokaisen esikoululaisen ja koululaisen toimintavuoteen 2023–2024!
