Tiistaina 4. helmikuuta Heikki Sarvela -saliin kokoontui neljän naisen paneelipoppoo, noin viisikymmentä yleisön edustajaa paikan päällä sekä etänä reilut 200 henkilöä, kun käsittelyssä olivat työelämän supervoima eli hyvinvoivat naiset. Naisten terveyteen liittyvät arkiset asiat sivuutetaan työelämässä edelleen, vaikka niiden huomiointi parantaisi myös tuottavuutta.
Paneeliin osallistuivat Limingan kunnan henkilöstö- ja hyvinvointijohtaja Eliisa Tornberg, Oulun yliopiston Tiia Tuovinen, Oulunkaaren työterveyslääkäri Elina Tuomivaara sekä keskustelua johtanut toimittaja ja Kokonaista puhetta -klubin idean äiti Minna Akimo.
Akimo nosti heti alkuun erään kissan pöydälle: kuinka usein naisterveyttä käsittelevän Työhyvinvoinnin rakentajat -hankkeen henkilöstö on saanut kysymyksen siitä, onko miehet unohdettu?
– Aika usein. Miesten osalta työterveyspalvelut ovat aina olleet olemassa, vaikka he eivät ole välttämättä sitä huomanneet. Naisia koskevat oireet tai sairaudet on sitä vastoin usein rajattu pois, Tornberg vastasi.
Laajatkin haasteet ovat ratkaistavissa pienillä teoilla
Tiia Tuovinen työskenteli aiemmin Sairaan hyvä työelämä -hankkeessa, jossa käsiteltiin osin samoja aihepiirejä kuin Työhyvinvoinnin rakentajat -hankkeessa. Hän nosti esiin hankkeen havainnoista esiin sen, että gynekologisten oireiden työkykyvaikutukset ovat usein merkittivät, mutta haasteita voisi ratkoa melko pienillä teoilla. Luottamuksellisella ilmapiirillä on jo valtava merkitys ongelmien selättämisessä.
Naiset ovat Suomessa olleet mukana työelämässä pitkään, mutta naisterveyden työkykyvaikutuksista puhutaan silti laajemmin vasta nyt. Elina Tuomivaaran mukaan taustalla voi olla se, että monien oireiden katsotaan kuuluvan naisen elämään ja hankalienkin oireiden kanssa on totuttu kärvistelemään. Lisäksi oireita häpeillään, mikä on seurausta pitkään jatkuneesta vaikenemisen kulttuurista.
Tornberg korosti, että esihenkilöllä ei tarvitse olla itsellään kaikkia vastauksia työntekijän terveys- tai työkykyhaasteisiin. Tärkeintä on, että esihenkilö osaisi ainakin tarjota työntekijälle tukea ja neuvoa avun hakemiseen.
Lisääkö tieto oireista poissaoloja?
Hankkeen alkukartoituskyselyn tulosten jälkeen virisi keskustelu, ovatko naiset jatkossa entistä enemmän poissa töistä kuukautiskipujen vuoksi. Tuomivaara vastasi huoleen, että avoimuudella ja aiheesta keskustelemalla sairauspoissaolot voisivat jopa vähentyä, kun työpaikalle uskaltaisi tulla omana itsenään ja sellaisella työkyvyllä, kuin tänään on. Tornberg muistutti, että siviilielämän murheita tai terveystilanteita ei voi jättää työpaikan oven ulkopuolelle, vaan ne seuraavat meitä väistämättä myös työpisteelle.
– Erilaiset tilanteet kuuluvat elämään. Oikeastaan sanoisin niin päin, että milloin me olemme sataprosenttisen työkykyisiä? Aika harvoin, Tornberg pohti.
Akimo kertasi monille tuttua tilannetta työterveysvastaanotolla. Jos paikalle menee naisterveydellisten kysymysten kanssa, voi vastaus olla, etteivät nämä asiat kuulu työterveyteen. Tuomivaara totesi, että työterveyden palvelut riippuvat aina työnantajan työterveyssopimuksesta. Jos sopimuksessa on pelkkä lakisääteinen työterveyspalvelu, ei vastaanotolle kuulu sairaudenhoito. Mutta jos sairaudenhoito on mukana sopimuksessa, tulisi työterveydestä saada apua myös naisterveydellisiin oireisiin. Limingan kunnan työterveyssopimukseen sisällytettiin nämä asiat yleislääkäritasoisina viime kesänä.
– Olemme saaneet Oulun yliopistollisen sairaalan naisten tautien ja synnytysten professori Terhi Piltoselta sen viestin, että monia naisterveydellisiä oireita voi ratkoa yleislääkärin vastaanotolla – meidät on vain opetettu asioimaan näissä kysymyksissä gynekologilla. Jos tilanne sitä vaatii, voi yleislääkäri tietysti konsultoida erikoislääkäriä tai tehdä lähetteen eteenpäin kuten muuallakin terveydenhuollossa, Tornberg avasi.
Miten työelämästä voisi tehdä naisille paremman?
Oulunkaaren Tuomivaara neuvoi keskustelemaan työkykyasioista avoimesti oman esihenkilön kanssa. Jos se ei ole jostain syystä mahdollista, voi työterveyden edustaja tulla mukaan työntekijän ja työnantajan väliseen työterveysneuvotteluun.
Keskustelun aikana todettiin, ettei kaikkien tarvitse jatkossakaan kuuluttaa oireita tai sairauksiin työpaikalla muille. Keskeistä on, että oireista ja sairauksista voisi halutessaan keskustella, ja ainakin henkilöstöllä olisi uskallusta pyytää itselle tärkeitä ja tarpeellisia työn mukautuksia.
Eliisa Tornberg korosti, että työnantajan tai työterveyden on mahdotonta olla avuksi, ellei työntekijä uskalla kertoa omista tarpeistaan. Hän kannusti hyödyntämään myös työsuojeluvaltuutettuja, jos tuntuu, ettei asiaa tohdi ottaa esille oman esihenkilön kanssa. Tornberg toivoi myös, että kiireisenkin arjen keskellä esihenkilöillä olisi välillä aikaa kysyä henkilöstöltään se tärkein kysymys: mitä heille kuuluu.
Keskustelu voi muuttaa maailmaa
Kokonaista puhetta -klubin päätti yllätysnumero, kun Työhyvinvoinnin rakentajat -hankkeen työhyvinvointikoordinaattorit Kaisa Salmu ja Hanna Ikonen jakoivat historian ensimmäisen Voimaantunut -kiertopalkinnon Minna Akimolle. Palkinnon myöntöperusteena on naisten hyvinvointiin ja tasa-arvon edistämiseen liittyvä vaikuttamistyö. Voittaja palkittiin kuvataiteilija Reetta Kumpulan veistoksella, joka jatkaa matkaansa ensi vuonna Akimon haluamalle henkilölle. Lisäksi hän sai omakseen Kumpulan grafiikkatyön, Naiseuden voima.
– Tilaisuus on ohi, mutta toivottavasti tämä tärkeä työelämäkeskustelu jatkuu eri verkostoissa ja laajenee niistä aina eteenpäin. Lopulta keskustelu muuttaa myös maailmaa, visioi työhyvinvointikoordinaattori Kaisa Salmu.
Kokonaista puhetta -klubin tallenteen voi katsoa Kalevan verkkosivuilla. Katselu vaatii tunnukset, mutta ei aktiivista tilausta.
