Tiesitkö, ettei Belgiassa ole erityisopettajaa? Tai että siellä vastuu uraohjauksesta on enemmän opettajalla kuin opinto-ohjaajalla? Myös tiukemmat kiellot kännyköistä, purukumeista tai vessakäynneistä kesken oppitunnin ja lukukausimaksut ovat muutamia esimerkkejä, mitä huomasimme maidemme eroavaisuuksista.
“Reissutunnelmia koulusta ja Maaseikista.”
Olemme Limingan lukion opinto-ohjaaja ja erityisopettaja. Vierailimme Belgiassa Maaseiksissa Mosa-RT -katolisessa oppilaitoksessa viikon ajan toukokuun puolivälissä. Olimme mukana Erasmus+ Job Shadowing-projektissa, jonka tarkoituksena on verkostoitua eurooppalaiskollegoiden kanssa sekä parantaa omaa ammattitaitoa. Mosa-RT on noin 5000 opiskelijan koulu, johon tulee opiskelijoita Belgiasta ja Alankomaista, sillä Maaseik sijaitsee näiden kahden maan rajalla. Myös lukukausimaksut ovat Belgiassa edullisemmat kuin Alankomaissa. Oppilaitos kattaa sekä meidän Suomen yläkoulun, lukion ja ammatillisen oppilaitoksen. Opiskelijoiden oppimispolkua aletaan hahmottaa yhdessä opiskelijan ja huoltajien kanssa jo varhaisessa vaiheessa saman oppilaitoksen sisällä. Opiskelu on luokallista ja opiskelijoiden, huoltajien, opiskeluhuollon ja opettajien kesken käydään paljon keskusteluja siitä, voidaanko opiskelija siirtää seuraavalle luokalle. Edellisen vuoden opintoja ei siis voi myöhemmin ”paikkailla” kuten meillä lukiossa.
Koulun tärkeä arvo on opiskelijoiden tukeminen, joka on oivalla tavalla mahdollista oppilaitoksen monipuolisuuden vuoksi. Oppilaitoksen slogan on ”annamme tilaa jokaisen lahjakuudelle” ja mielestämme tämä näkyi hyvin heidän käytänteissään. Oppilaitoksessa on yli 40 opiskeluvaihtoehtoa ja meidän lukiota vastaa ns. akateemisempi linja, josta seuraava luonnollinen askel on yliopisto-opinnot. Lisäksi oppilaitoksessa on useita ammatillisia opintopolkuja. Ammatillisten opintojenkin jälkeen on mahdollista vielä jatkaa korkeakouluopintoihin, mutta tämä vaatii vielä yhden lisäopiskeluvuoden. Opintoja voidaan aina helpottaa ja siirtyminen akateemiselta puolelta ammatilliseen onnistuu helposti ison talon seinien sisällä. Kuulimme myös erään opiskelijan tarinan siitä, miten hän oli joutunut henkilökohtaisten haasteiden vuoksi siirtymään helpompiin opintoihin ammatilliselle puolelle. Alkupettymyksestä toivuttuaan hän koki ratkaisun kuitenkin onnistuneeksi, sillä helpommat opinnot olivat parantaneet hänen tilannettaan. Oli hienoa kuulla, että tämä kaikki oli onnistunut helposti saman talon sisällä. Tämä tarina ja myös muut kohtaamiset opiskelijoiden kanssa lämmittivät mieltämme. Opiskelijat (ja tietenkin myös opettajat) olivat yhtä mukavia kuin meilläkin!
Mitä eroja on Belgian ja Suomen koulutusjärjestelmillä?
Saimme pitää myös esityksen Suomen koulutusjärjestelmästä ja opiskelijoiden tukemisesta Mosa-RT:n opinto-ohjaajille. Noin 20 päinen kuulijayleisö oli osallistuvaa ja keskustelimme yhdessä opinto-ohjauksen eroavaisuuksista sekä siitä, mitä erityisopetus Suomessa on. Suurin eroavaisuus oli se, että opinto-ohjaajilla meni huomattava osa työajasta poissaolojen selvittämiseen. Tätä tehtävää hoiti Mora RT:ssä opinto-ohjauksen ykköslinja. Toinen linja hoiti taas syvempiä ongelmia. Menetelmät ongelmien ratkaisuun olivat pitkälti samat, mutta esimerkiksi kirjoittamista käytettiin omien ajatuksien purkamisen menetelmänä enemmän heillä kuin meillä. Eroavaisuutena voidaan pitää myös sitä, että ohjauskeskustelut käytiin pelkästään välitunneilla tai koulun jälkeen. Poissaoloihin suhtautuminen oli siis merkittävästi tiukempaa ja käytännössä kaikki poissaolot vessakäynnit mukaan lukien oli karsittu minimiin ja niistä pidettiin kirjaa.
Erityisopettajuutta ei varsinaisesti Belgiassa ole. Pohdimme paljon, miten erityisopetus toteutetaan. Mosa-RT:n luokkakoot olivat merkittävästi pienemmät kuin meillä. Oppituntien opiskelijakoot vaihtelivat 3–25 opiskelijan välillä. Meidän 35 opiskelijaryhmän koko tekee opettamisesta kustannustehokasta, mutta vaikuttaa väistämättä siihen, mitä opetus on käytännössä ja miten opiskelijoita voi tukea ja kohdata. Opetus oli hyvin vuorovaikutteista opettajan ja opiskelijan välillä Mosa-RT:n koulussa. Lisäksi oppilaitoksessa käytetään alaspäin eriyttämistä. Heidän opettajan sanoja lainaten ”aina voi mennä alaspäin”. Näin ollen erityisopetukselle ei ehkä nähdä niin suurta tarvetta, kuin mitä meillä.
Belgiassa uraohjauksesta vastaa opettaja ja tulevaisuutta suunnitellaan yhdessä opiskelijan ja huoltajien säännöllisissä keskusteluissa. Jos opettaja antaa parhaimman mahdollisimman päättöarvosanan jostakin oppiaineesta, yliopiston on ilmeisesti otettava hänet opiskelemaan tätä kyseistä alaa. Opettajat suosittelevat kolmea eri vaihtoehtoa jatko-opintovaihtoehdoiksi. Tämä käytäntö herätti monia kysymyksiä. Mistä yliopisto tietää kuinka monta opiskelijaa on tulossa ja miten resurssit riittävät? Miten opettajat tietävät, mille alalle on tarvetta nyt ja tulevaisuudessa? Ilmeisesti näitä asioita ei erityisemmin pohdittu etukäteen, vaan ajatuksena oli tarjota jokaiselle kiinnostava ala, joka taas johtaa siihen, että oma paikka työelämästä löytyy jollakin tapaa. Ehkä tästä yksi käytännön seuraus on se, että esimerkiksi opettajista on Belgiassa kova pula ja näin ollen opettajien koulutustasovaatimuksia aiotaan laskea merkittävästi. Saimmekin osallistua myös opettajien lakkoon ja mielenilmaukseen, jossa haluttiin vastustaa tätä muutosta. Myös työtuntimäärään suunniteltiin isoja korotuksia ilman palkannousua.
Iltaisin nautimme tietenkin paikallisesta elämänmenosta ja saimme nähdä useita kyliä Belgian ja Alankomaiden rajalla. Elämänmeno vaikutti rauhalliselta ja luontoarvot olivat paikallisille asukkaille tärkeitä. Näimme jopa villihevosia! Opettajat ja opiskelijat pyöräilivät sankoin joukoin kouluun ja opettajille maksettiin jopa palkkaa pyöräilystä. Pyörätien saattoi löytää jokaiselta tienpätkältä.
Reissu oli kaikin puolin opettava ja silmiä avaava. Kulttuuri ja arvot ovat pitkälti samat, vaikka eroavaisuuksiakin löytyy. Ihmiset olivat todella mukavia ja ystävällisiä!
Kirjoittajat ovat Limingan lukion opinto-ohjaaja Heli Makkonen ja erityisopettaja Jenni Kujala.
