Aapin päiväkodilla on katettu pitkään pöytään kauniisti kahvikukuppiparit servetteineen. Pöydän ääreen saapuu värikästä väkeä: joukosta löytyy muun muassa hiiri, merirosvo, keijukainen ja prinsessa sekä monia muita upeita hahmoja. Kaikki istuutuvat paikoilleen ja pian pöydän päässä istuva Aapin päiväkodin apulaisjohtaja Satu Rahkola napauttaa kokousnuijalla pöytään ja hiljainen puheensorina lakkaa. Aapin päiväkodin lastenkokous alkakoon.
Aluksi Rahkola ja päiväkodin johtaja Outi Leinonen tarkistavat, että jokaiselta päiväkodin tuvalta on edustajat paikalla ja osallistujat kirjataan muistioon. Sitten kokouksessa kerrataan, mitä kaikkea toimintakauden aikana lastenkokouksessa on ehditty päättää ja tehdä.
– Aiemmin lastenkokouksen väki on kerännyt lelutoiveita omalta tuvaltaan ja saanut sitten kokouksessa ehdottaa tarpeellisia leluja, joita Aapin päiväkodille toivotaan, Leinonen kertoo.
Ehdotetuista leluista toteutettiin äänestys: Kaikki lapset saivat painaa sormivärillä sormenjäljen sen lelukuvan alle, jota itse eniten toivoi hankittavaksi. Seuraavassa lastenkokouksessa laskettiin, kuinka monta sormenjälkeä mikäkin lelu sai.
– Eniten peukun jälkiä saaneet on tietysti tilattu. Siitäkin oli tarpeellista jutella, että mitä äänestäminen tarkoittaa. Oma suosikki ei välttämättä päätynytkään tilattavien lelujen listalle ja saattoihan se vähän joitakin harmittaa, Leinonen kertoo hymyillen ja jatkaa:
– Harjoittelimme äänestämistä myös kevättalvella vaalien aikaan, kun päiväkodilla järjestettiin omat vaalit, joissa lapset saivat äänestää yhteistä tekemistä päiväkodille.
Mutta nyt meneillään on siis toimintakauden viimeinen lastenkokous ja kokous etenee:
– Tilatut lelut ovat tulleet ja pääsemme kohta katsomaan, mitä laatikoista löytyy! Tehdäänkö niin, että katsotaan yhdessä mitä leluja ollaan saatu ja muistellaan, että mikä ryhmä niitä toivoi? Kaikki pääsevät leikkimään kaikilla leluilla, mutta te saatte mennessänne viedä lelut tuville. Tässä samalla voidaan juoda kokousmehut. Kannatetaanko ajatusta?, Rahkola kyselee lapsilta.
Vastaukseksi hän saa innokkaita nyökkäyksiä. Leinonen ja Rahkola asettuvat pöydän päähän niin, että kaikki lapset näkevät esteettä, mitä tapahtuu. He nostelevat laatikoista vuorotellen, mitä ihanimpia aarteita, muun muassa palomiesasun, prinsessamekon, kotileikkiin vatkaimen, leivänpaahtimen ja kahvinkeittimen. Kaikki tavarat saavat osakseen ihastuneita huokauksia tai iloisia kommentteja:
– Jes, kampauspää!, hihkaisee Viivi Suvanto nähdessään uuden toivelelun ja muistaa samassa:
– Pienten ryhmään oli nuo pallot.
Kun esille nousee erilaisia autoja, Elias Seppälä huudahtaa:
– Jee, mää leikin niillä!
Lelut ovat selvästi lastenkokouksen väelle mieluisia ja mehu sekä kokouskeksit maistuvat. Samalla selviää myös syy erikoisten asujen takana:
– Niinku meillä on tänään vappujuhlat, kertoo Suvanto.
– Vähän epäilen, että teillä on tänään lisää herkkuja tuvissakin, nauraa Rahkola ja koettaa vielä kysellä osallistujilta, että olisiko jollakin ideaa, millaisista asioita lastenkokouksissa voisi seuraavalla kaudella päättää.
Pöydässä tulee hiljaista ja vähän hämmentyneitä ilmeitä vilahtaa lasten kasvoilla. Koska ehdotuksia ei tule, kokous päätetään. Pieni lasten vasara, joka toimii kokousnuijana, heilahtaa taas pari kertaa pöytää vasten.
– Kokous on päättynyt, Rahkola vielä muistuttaa koputuksen merkityksestä.
Paras osuus on silti vielä edessä. Tupa kerrallaan lapset nousevat pöydästä ja saavat mukaansa uusia leluja omaan tupaansa vietäväksi. Toiveita kantamuksista saa vielä esittää, mutta samalla muistutellaan, että kaikki pääsevät leikkimään kaikilla uusilla leluilla. Vappujuhlat jatkuvat tuvissa, kun lastenkokouksen väki palaa oman ryhmänsä luokse tuliaisinaan yhteisiä, koko päiväkodin väkeä ilahduttavia leikkikaluja.
