Matemaattiset aineet olivat kouluaikoina aina mieluisia ja vahvojakin, joten siltä pohjalta oli luonnollista miettiä teknisiä aloja lukion jälkeen. Rakennustekniikkaa päädyin opiskelemaan, kun täyttelin yhteishakulomakkeita 15 minuuttia ennen haun sulkeutumista. Olihan se rakennustekniikka varmasti ollut jo siellä jossain takaraivossa mietinnässä pidempään, mutta ihan viime hetkellä se tuli lyötyä lukkoon ykkösvaihtoehdoksi. Toki se vaati vielä pääsykokeiden läpäisemisen sisälle pääsemiseksi, mutta niin sitä aloitettiin heti lukion ja armeijan jälkeen ammattikorkeakouluopinnot silloisessa Oulun seudun ammattikorkeakoulussa.
Kouluaika meni alkuun ainakin ihan opetellessa vapauteen ja harjoitustöiden palauttamisiin ilman deadlinea. Välillä tuli myös tehtyä pidempiäkin työjaksoja ja opiskelu venähti senkin myötä hieman ennalta suunniteltuja aikatauluja pidemmäksi. Tuntuu kuitenkin, että työmailla niin sanotusti hanttihommissa työskennellessä sitä oppii rakennusalasta, töistä ja varsinkin elämästä huomattavasti enemmän kuin pelkästään koulun penkillä istumalla.
Valmistumisen jälkeen työmaalla vaihtui oikeastaan vain kypärän väri valkoiseksi. No, kyllähän siinä vastuu kuitenkin koko ajan kasvoi ja työmaista tunsi olevansa vastuussa parhaimmillaan ihan 24/7. Työmaiden välissä kuitenkin välillä sai tottua lomautettuna olemiseen, sillä varsinkaan pienemmillä työnantajilla ei välttämättä ollut muuta työtä tarjolla. Yhdellä lomautusjaksolla sitten eksyin Kuntarekryyn, ja se kyllä kannatti! Nyt on vierähtänyt jo kolme vuotta Limingan kunnan rakennusvalvonnassa ja kaikki on ollut sen arvoista. Kertoo sekin jotain, että tämä on pisin yhtäjaksoinen työjaksoni samalla työnantajalla.
Työyhteisö täällä on yksi suurimmista kantavista voimista, ja vaikka monella voi olla vaikeita tai vakaviakin juttuja työpöydällään käsiteltävänä, niin töitä ei tarvitse kuitenkaan vakavissaan tehdä. Varmasti muutkin ovat maininneet asiasta, mutta on se vain mainittava seikka Limingassa työskennellessä, että kuinka hauskaa työporukalla voi olla. Ja sekin on nostettava esille, että täällä ei ainakaan ole ollenkaan väliä oletko harjoittelija vai johtaja, vaan ihan samanlailla pääsee porukkaan mukaan. Eli mitään raja-aitoja ei ole ”rakennettu” tai muodostunut aseman tai edes kunnan eri hallintoalojen perusteella.
Lopuksi voisi vähän leikilläänkin todeta erästä toista töistä tuttua sanontaa mukaillen, että ennen Limingan kuntaan tuloa kävin töissä elääkseeni, mutta täällä on kääntynyt niin päin, että elän käydäkseni töissä.
