Työvoimapalvelut siirtyvät 1.1.2025 alkaen kuntien järjestämisvastuulle. Uudistuksen myötä sekä henkilö- että yritysasiakkaiden työvoimapalveluista tulee osa jokaisen kunnan lakisääteisiä tehtäviä. Samalla valtion työ- ja elinkeinotoimistot, eli TE-toimistot, lakkautetaan. Limingassa muutokseen on valmistauduttu jo parin vuoden ajan, sillä kunta oli mukana Oulun seudun työllisyyden kuntakokeilussa. Siinä osa asiakkaista siirtyi kuntien työllisyyspalveluiden asiakkaiksi, joten toimintamallia on päästy harjoittelemaan ja hiomaan rauhassa.
Yksi kuntakokeilussakin mukana olleista Limingan kunnan työllisyyspalveluiden ammattilaisista on erityisesti nuorten kanssa työskentelevä työhönvalmentaja Eeva Sippola. Limingan työllisyyspalveluiden asiakkaana on vuodenajasta riippuen 50–70 nuorta. Määrä on kohtuullinen, minkä ansiosta asiakkaat voi kohdata aidosti.
– Kohtaan asiakkaat kasvokkain, mikä on aika poikkeuksellista. Liian usein ainoa kontakti työllisyyspalveluiden ammattilaiseen on puhelinsoitto. Limingan mallissa korostetaan aitoa asiakkaasta välittämistä, Sippola kertoo.
Liminka on tunnetusti lapsi- ja nuorisovaltainen kunta, mutta siitä huolimatta kunnan nuorisotyöttömyyden lukema on ollut perinteisesti matala. Tämä kertoo osin siitä, että liminkalaiset nuoret voivat pääosin hyvin, mutta myös siitä, että työttömyyden kitkemiseksi on tehty pitkäjänteistä työtä. Suurin osa nuorista etenee jouhevasti koulusta toiseen ja lopulta työelämään, mutta osalle siirtymät tuottavat enemmän haasteita. Erityisen riskialttiita paikkoja ovat nivelvaiheet eri koulutusasteiden välillä sekä työelämään siirryttäessä.
– Jos nuori ei syystä tai toisesta pääsekään etenemään polullaan, kutsun heidät miettimään yhdessä kanssani, mihin seuraavaksi kannattaisi suunnata. Tavoitteenamme on, että jokaisella nuorella olisi ammatti.
Polku koulutukseen tai töihin viitoitetaan tapauskohtaisesti: kaikkien ei tarvitse mennä samaan muottiin, vaan nuorta lähestytään yksilöllisesti ja suunnitelma tehdään yhteistyössä asiakkaan kanssa.
Limingassa on saatu positiivisia kokemuksia työkokeilusta. Se on usein nuorelle ensimmäinen kokemus työelämästä, ja kokeilun kautta saa hyvän käsityksen siitä, olisiko kyseinen yritys tai ala nuorelle se oma juttu.
– Paikalliset yrittäjät ovat ottaneet nuoria todella hyvin työkokeiluun, ja osa on päässyt kokeilun kautta vakituisesti töihin. Työkokeilu on monissa tapauksissa myös johtanut oppisopimuskoulutukseen, jossa nuori saa samalla kertaa työkokemusta sekä ammatin.
Työllisyyspalveluiden tarjonta tulee yllätyksenä
Mielikuva työllisyyspalveluiden ammattilaisten kanssa asioinnista voi olla monelle ikävä tai jopa pelottava. Mielikuva ei kuitenkaan vastaa todellisuutta, ja nuoret työnhakijat ovatkin kiitelleet työhönvalmentajia siitä, että heitä on autettu aidosti.
– Usein riittää, että nuorta rohkaisee, tukee ja hänelle tarjoaa tietoa tarjolla olevista vaihtoehdoista. Pienellä tuuppauksella päästään monesti jo toivottuun lopputulokseen. Meidän nuorilla on uskoa elämään ja he ovat avoimia kokeilemaan uusia asioita.
Työllisyyspalvelut tekevät tiivistä yhteistyötä etsivän nuorisotyön, elintapaneuvonnan ja sosiaalipalveluiden kanssa. Toukokuussa avautunut Lakeuden sillat -hankkeen palvelupiste on tarjonnut eri alojen ammattilaiselle yhteisen tilan, jossa asiakkaiden haasteita voidaan käsitellä moniammatillisessa verkostoyhteistyössä.
Työyhteisö saa Sippolalta erinomaisen arvonsanan. Työllisyyspalveluiden henkilöstö tukee toisiaan asiakkaiden auttamisessa, ja työkavereiden erityisosaamista hyödynnetään tehokkaasti. Nuoria ohjataan tarvittaessa myös muiden ammattilaisten puheille – esimerkiksi Lakeuden sillat -hankkeen Anne-Maria Paananen pyydetään usein nuoren avuksi ansioluettelon tekemisessä. Sippola on puolestaan itse monesti tiistai-iltapäivisin tavattavissa palvelupisteellä walk in -ajalla.
Työhönvalmentaja Eeva Sippola, kerro jotain itsestäsi
Harrastan monipuolisesti kaikkea käsillä tekemistä: pidän pihahommista, remonttitöistä, ruuanlaitosta ja käsitöistä. Käsityöläisyys oli minulle aikaisemmin myös ammatti, sillä olen entinen puuartesaani.
Päädyin työhönvalmentajaksi kotiäitinä olemisen ja työttömyyden kautta. Tuolloin Työttömien HUB -hankkeessa työskennellyt Annukka Hanni-Niemikorpi houkutteli minut mukaan hankkeen liikuntaryhmään, ja sain kipinän lähteä opiskelemaan sosionomiksi.
Olin opiskeluaikoina harjoittelussa ja myöhemmin myös töissä nuorten taitopaja Taikulla. Tie toi lopulta työllisyyspalveluiden pariin, ja olen viihtynyt täällä hyvin!
Parasta työssä on se, kun nuoret pääsevät eteenpäin ja saan olla aidosti heille avuksi. Heti sen jälkeen on mainittava työkaverit!
Artikkeli on julkaistu alun perin Limingan kuntatiedotteessa 4/2024.
