Limingan kunnan ilmastolähettiläänä haluan minäkin nostaa kuluttamisen keskusteluun. Marraskuu on hyvin ristiriitainen ajankohta kuluttajanäkökulmasta. Joululahjahankintojen paine kasvaa, Black Friday -mainokset pyrkivät nostattamaan kulutusta, Suomen talous tulisi saada kasvukäyrälle – kuluttamalla. Vastapainona vietetään Älä osta mitään -marraskuuta ja -päivää sekä haastetaan miettimään omaa vaatetarvetta Viisi vaatetta vuodessa -haasteella.
Suomalaiset ovat niin kovia luonnonvarojen kuluttajia, että jos kaikki eläisivät kuten me, edes kolme maapalloa ei riittäisi. Emme voi jatkaa tällaista ylikuormittamista.
Mistä tarve kuluttamiselle kumpuaa? Olemmeko niin mainosten uhreja, että jos näemme jotain uutta, automaattisesti tunnetaan ”tarve”: minulle myös! Oli sitten kyse vaatteesta, digilaitteesta, kulkuvälineestä, matkustamisesta, sisustuksesta. Milloin ihminen voisi tuntea tyytyväisyyttä siitä, mitä jo on?
Joitakin vuosia sitten törmäsin lehteä lukiessani vanhaan runomittaiseen tekstiin, jossa kehotettiin jättämään ostamatta ”joka toinen” mikä tahansa. Että mietittäisiin, tarvitsenko tätä, ennen kuin se ostetaan. Tuolloin elettiin loppuvuotta, ja päätin ottaa sen alkavan vuoden teemakseni. Alkuvuodesta oli vastassa naisten viikonlopun kaupunkireissu, johon kuului luonnollisesti shoppailua. Tuo päätös oli jo niin imeytynyt kiinni, että tältä reissulta ostoksiksi minulle kertyi yhdet sukkahousut, vaikken ollut varsinaisesti päättänyt olla ostamatta. En tarvinnut muuta! Lopulta vietin puolitoista vuotta älä osta mitään -kautta. Sitten alkoivat jo sukat olla niin kuluneita, että niitä täytyi alkaa hankkia. En jäänyt mistään paitsi tämän ostolakon aikana.
Paljon lempeämpi on nyt kovasti nostetta saanut, somevaikuttaja Julia Thurénin ja Aku Varamäen pari vuotta sitten lanseeraama haaste, jossa kulutusta vähennetään ostamalla korkeintaan viisi uutta vaatekappaletta vuodessa. Haasteessa ei lasketa mukaan alusvaatteita, sukkia ja käytettyjä vaatteita. Ajatuksena on, että ostokertoja vähentämällä voidaan satsata laatuun, eikä sitten enää tarvitakaan niin paljon uusia vaatteita. Aivan loistava ajatus! Haastan itseni lisäksi mukaan kaikki tämän blogin lukijat! Tämän voi aivan hyvin ottaa elämäntavaksi.
Monet haasteeseen osallistuneet kertovat, että ostohalut ovat vähentyneet ja hankintoja harkitaan enemmän. Näin koin itsekin tuon ”joka toinen” -haasteen aikana, mutta jotenkin se pääsi sitten unohtumaan. Elämäniloa ei tarvitse hankkia ostamalla tavaroita, kestävämpää iloa voi hankkia muilla tavoilla.
Elämäniloa ei tarvitse hankkia ostamalla tavaroita, kestävämpää iloa voi hankkia muilla tavoilla.
No entä se Suomen talous? Sitä voi auttaa ostamalla aitoon tarpeeseen suomalaisia tuotteita sekä palveluita käyttämällä. Palveluista voi saada itselleen pidemmäksikin aikaa iloa kuin uudesta harkitsematta ostetusta paidasta. Joululahjarumba on monissa perheissä murheenkryyni. Ennen joulua monessa perheessä mietitään, mitä ihmettä kenellekin ostetaan lahjaksi, kun kukaan ei oikeasti tarvitse mitään. Joulun jälkeen mietitään, mihin ihmeeseen nämä uudet lelut, laitteet ja esineet laitetaan, kun kaikki paikat ovat jo täynnä tavaraa. Toisissa perheissä tietysti tilanne on aivan toisenlainen.
Ajatus aineettomista lahjoista on varmasti kaikille tuttu. Niitä voisi miettiä syvällisesti, ja antaa läheisille lahjakortteina aikaansa erilaiseen yhteiseen tekemiseen tai apuun vaikka yhteisen luontoretken, siivouksen tai lastenhoidon muodossa ja niin edelleen. Aika on tärkeintä, mitä voimme toiselle ihmiselle antaa. Lahjakortit palveluihin; elokuviin, hierontaan, kampaajalle tai muihin sellaisiin palveluihin auttavat yrittäjiä sekä Suomen taloutta, mutta eivät kuormita ympäristöä samalla tavalla kuin tavarat. Opiskeluaikana meillä oli tapana mieheni kanssa hakea toisillemme joulukirjat kirjastosta. Ajatuksella valittu lahjakirja oli tärkeä ja arvokas, sitä ei yhtään himmentänyt palauttaminen kirjastoon lukemisen jälkeen.
Aika on tärkeintä, mitä voimme toiselle ihmiselle antaa.
Suomalaiset käyttävät joululahjoihin keskimäärin 346 euroa, yhden lahjan keskihinnan ollessa noin 66 euroa. Suomessa on 3,4 miljoonaa työikäistä (15-64 -vuotiasta). Jos tästä ikähaarukasta jokainen joululahjan ostaja vaihtaisi ainakin yhden lahjan (tavara tai palvelu) ison ketjun liikkeestä pienyrittäjälle, saataisiin pienten yritysten taloutta tuettua jo paljon, ja lahjan ostajalle ja saajalle rutkasti hyvää mieltä. Lähiruoka on jo käsite, lähipalvelut ja muut lähituotteet ansaitsevat saman nosteen!
Mitä jos sen läheisten lahjoja miettiessämme pohtisimme oikeasti, mitä lahjan saaja tarvitsee. Jos tarvetta millekään ei erityisesti ole, mistä hän ilahtuisi? Herkkukorit tai muut katoavat lahjat eivät jää tavarakuormaksi ja hyvin mietittynä ilahduttavat varmasti.
Pidä huolta luonnosta, se susta huolen pitää.
Blogin kirjoittaja on Limingan vuoden 2025 ilmastolähettiläs, Paupa -yrityksen Pauliina Pakaslahti, jolle luonto on lähellä sydäntä.
