Taikatalolla, Tupoksen esikoululaisten kanssa samalla käytävällä sijaitsee tänä syksynä aloittanut uusi viskariryhmä nimeltään Kaikumetsä. Suuressa luokkatilassa touhuaa jo aamusta tomeria viisivuotiaita, kukin leikkien valitsemiaan leikkejä. Muutamat kokoavat palapeliä, pieni joukko kiihdyttää autot vauhdikkaaseen kaareen kierrellen niillä pöytien ympärillä. Joku kantaa tussit ja värityskuvat pöydän ääreen ja toiset rakentelevat legoilla.
Toisessa tilassa, ihan viimeisenä käytävällä sijaitsevassa lepohuoneessa, on myös käynnissä koko tilan valloittava leikki. Sohvan viereen kasataan valtavia pehmopalikoita, jotka toimivat kaupan seinänä. Taitavat rakentajat tekevät myös oven, jonka saa avattua ja suljettua – siitä tietää, koska kauppa on avoinna. Sohvan alle kasataan kaupan varasto ja myyntihylly. Tarjoilupöydät sijoitetaan sermin taakse, jotta myyjä yltää palvelemaan asiakkaitaan myös tarvittaessa sermin yli. Toisessa nurkassa suurista rakentelupalasista on muodostunut suuri neliö, joka toimii poliisiasemana. Rikollisia ei näy liikenteessä, joten poliisit ehtivät ostoksille. Riitaa meinaa syntyä, kun kaupan myyjä haluaisi myydä myös rahaa, mutta poliisilla ei ole vielä ollut palkkapäivää ja hän valitettavasti sattuu olemaan rahaton.
Aikuisen avulla neuvotellaan ja ratkaisu löydetään, kun myyjä jakaa suuresta kassastaan aluksi käyttörahaa asiakkailleen. Hämmentynyt poliisimies ei tiedäkään mitä pitäisi ostaa, joten aikuinen ohjaa käymään poliisiasemalla mutkan ja kysymään kaveripoliisilta, mitä aseman jääkaapista jo löytyy ja mitä tarvitaan lisää. Pian poliisi palaa kauppaan ja ostaa astioita sekä kasviksia – terveellinen lounastauko siis luvassa!
Useampi leikki kietoutuu luontevasti yhdeksi kokonaisuudeksi. Poliisiasemalla aikuinen auttaa poliiseja laskemaan rahojaan ja toisaalla kaupan myyjä sekä varaston hoitaja sulkevat kaupan ottaakseen päiväunet ja täydentääkseen varastoa.
Tuettu leikki on Limingan varhaiskasvatuksessa vahvasti läsnä
Aamun leikeistä on kuin huomaamatta muotoutunut tuettua leikkiä, joka tällä toimintakaudella on Limingan varhaiskasvatuksessa vahvasti läsnä keväällä saadun koulutuksen myötä. Leikin merkitystä korostetaan kaikissa ryhmissä ja sen tärkeä paikka osana varhaiskasvatusta pyritään tekemään näkyväksi. Leikkiessä lapsi oppii valtavasti esimerkiksi ryhmätyötaitoja, tavaroiden jakamista, tunnetaitoja, motoriikka kehittyy ja kielenkehitys edistyy. Leikki lisää lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Tuettua leikkiä leikkiessä aikuinen osallistuu leikkiin. Aikuisen rooli voi olla esimerkiksi leikin ideointi lasten kanssa, auttaja leikkiympäristön rakentamisessa tai ristiriitojen ratkaisussa. Aikuinen voi auttaa lasta tunnesäätelyssä leikin aikana tai miettiä, mitä rooleja leikissä tarvitaan, jotta kaikki halukkaat pääsevät leikkiin mukaan. Aikuinen voi ottaa itsekin roolin tai havainnoida leikkiä, mutta ennen kaikkea mahdollistaa turvallisen leikin.
Kaikumetsän ryhmässä leikkikauppaan kurkistaa seuraavaksi autolla ajeleva pieni pupu. Se ei kuulemma tarvitse kaupasta mitään, mutta ajeli vain katsomaan. Myyjä on juuri sulkenut kaupan ja sopivasti ovelta kuuluukin varhaiskasvatuksen opettaja Elina Kaupin kehotus:
– Alkaa olla siivousaika! Kerätään lelut ja mennään sitten matolle piiriin.
Yllättävän nopeasti lelut katoavat lattialta koreihin ja samalla muistetaan myös lajitella: astiat astiakoriin, ruokatarvikkeet ruokakoriin, palikat palikkalaatikkoon. Varaston hoitajaa kiinnostaa enemmän, mitä viereisessä huoneessa tapahtuu kuin se, että myyjää pitäisi auttaa kaupan inventaariossa. Viskarin tärkeimpiä opeteltavia asioita palautetaan mieleen: kaveria on tärkeää auttaa, ei ole reilua jättää toista yksin siivoamaan ja itsellekin tulee hyvä mieli auttamisesta!
Viskarituokiolla
Tuossa tuokiossa leikkiympäristöt on siistitty ja viskarihetki voi alkaa. Tänään tutustutaan syksyn merkkeihin. Kauppi muistuttaa lapsia tutusta syksyn merkistä ja näyttää aiemmin maalattuja, värikkäitä syyslehtiä vihjeeksi. Käsi toisensa jälkeen nousee ylös ja keksii uusia asioita: metsässä kasvaa sieniä, voi kerätä marjoja, tarvitaan sateenvarjoa, linnut lentävät etelään. Isolta näytöltä katsotaan yhdessä syksyn merkeistä kertova lyhyt video ja lopuksi lauletaan kaunista laulua On syksy niin ihmeellinen.
”On syksy niin ihmeellinen, minä kaikkea ymmärrä en. Miten vihreä maa, värin uuden nyt saa, linnut lentävät merien taa.”
Viskariryhmä jaksoi aikansa, mutta nyt levottomuus alkaa näkyä. Jalat eivät enää pysy paikoillaan, hetki täytyy levätäkin lattialla makoillen, puolapuut houkuttelevat kiipeämään. Juuri silloin saadaankin lupa nousta ja ohjeet siirtyä omalle paikalle pöydän ääreen. Aikuiset jakavat lapsille maalatut syyslehdet ja nyt on aika leikata valmis työ irti paperista.
– Tehdään niistä sitten iso puu seinälle, kertoo Kauppi ja täsmentää:
– Te leikkaatte lehdet ja minä voin tehdä rungon.
Käden ja silmän yhteistyön harjoittelu on viskarissa tärkeää. Osa lapsista leikkaa hetkessä hankalatkin mutkat lehdestään ja toiset keskittyvät kieli keskellä suuta ja varsinkin lehden toisen puolen leikkaamiseen tarvitaan ongelmanratkaisutaitoa – kääntyykö paperi, sakset vai vaihtuuko sakset kädestä toiseen. Kun lehdet ovat valmiita ja roskat siivottu roskakoriin, on aika kokeilla, kuinka jonon muodostaminen sujuu. Jonossa lähdetään pukemaan ja odotetulle jumppahetkelle koulun liikuntasaliin.
Loppupäivästä asiat sujuvat jo tutuksi tulleessa järjestyksessä: lounas, päiväunet, välipala, leikkiä, ulkoilua ja kotiin lähdön aika. Viisivuotiaan viskaripäivään mahtuu kaikenlaista touhua, mutta onneksi eniten sitä kaikkein tärkeintä eli leikkiä!
Voit kuunnella laulun On syksy niin ihmeellinen tästä.
