Tupoksen koulu täyttyi joulukuun 4. päivä koulun entisistä ja nykyisistä oppilaista sekä opettajista, kaiken ikäisistä kyläläisistä ja kunnan viranhaltijoista. Runsas väkijoukko oli tullut paikalle koulun 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Ennen virallisen ohjelman alkua vierailla oli mahdollisuus tutustua koulun oppilaiden taidenäyttelyyn Siivet ja juuret, jossa näkyi vahvasti paikallisen taiteilijasuuruuden, Vilho Lammen, sekä alueen luonnon vaikutus. Koulun ruokasalissa oli myös tarjolla kakkukahvit.
Tupoksen koulu, silloinen Vesikarin koulu, aloitti toimintansa kolme vuotta yleisen oppivelvollisuuslain säätämisen jälkeen, vuonna 1924. Koulun perustaminen oli tärkeä askel, jolla taattiin alueen lapsille tasa-arvoinen asema tulevaisuuden vaatimusten edessä. Samalla hanke herätti kuitenkin osassa kyläläisiä huolta. Koulu saattaisi opettaa lapset laiskoiksi ja herroiksi, jotka vieroksuvat oikeaa ruumiillista työtä. Kyläläiset pelkäsivät myös verojen nousua ja koulun kustannuksia, juonnossa kuultiin.
Vesikarin koulu oli hyvin toisenlainen paikka kuin nykyinen moderni koulukampus. Oppilaita oli vuonna 1924 vain 42 ja koulu toimi yhden opettajan, Aino Kirjavaisen, varassa. Tätä nykyä Tupoksen koulussa opiskelee reilut 750 oppilasta noin 60 opettajan johdolla. Kehityskaari on ollut Suomenkin mittakaavassa melko poikkeuksellinen.
Juhlaohjelma käynnistyi yhteislauluna esitetyllä Lippulaululla samalla, kun oppilasairue toi Suomen lipun juhlavasti saliin. Tämän jälkeen kuultiin rehtori Satu Kemppaisen tervehdyssanat.
– YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan jokaisella lapsella on oikeus saada opetusta. Yhdenvertainen koulutus on yksi merkittävimmistä hyvinvointia ja tasa-arvoa luovista tekijöistä – koulutus on yksi arvokkaimmista lahjoista, mitä yhteiskunta voi lapsilleen antaa.
Puheessa kuultiin myös jännittävä uutinen, sillä juhlavuoden kunniaksi Tupoksen koulun oppilaskunnan hallitus ja Vihreä lippu-raati tekevät yhdessä jotain ainutlaatuista.
– Olemme yhdessä Luonnonperintösäätiön kanssa perustaneet keräyksen, jonka tähtäimenä on suojella erittäin uhanalaista maankohoamisrannikon metsää ihan Tupoksen koulun lähistöllä. Tällaisia metsiä on ainoastaan kahdessa paikassa koko maailmassa: Kanadassa ja tässä meillä Perämeren rannalla. Metsän ostoa rahoitetaan lahjoituksilla ja kevään aikana lukukampanjalla. Tavoitteenamme on suojella luontoa ja innostaa samalla lapsia lukemiseen, Kemppainen valotti Tupoksen lukevien lasten metsä -kampanjaa.
Kouluvalssi, puheita ja dramaattinen tuliesitys
Puheen jälkeen estradille saapuivat nelosluokkalaiset, jotka esittivät Tupoksen kouluvalssin, Rehtori laivamme kapteeni on. Esitys oli omistettu koulun entisille rehtoreille, Pentti Pietiläiselle, Jouko Lindbergille, Maiju Junttilalle ja Antero Nivalle. Kyseistä kappaletta laulettiin perinteisesti vuodesta toiseen Maiju Junttilan ollessa rehtori.
Valssin jälkeen vuorossa oli juhlapuhe ja Tupoksen kyläyhdistyksen tervehdys, jonka esitti kylävaari Matti Kamula. Hän muistutti nykyisiä oppilaita opettajien kuuntelemisen tärkeydestä, sillä koulussa saatu oppi voi olla hyödyksi yllättävissä paikoissa.
– Opettajat ovat teidän elämänne luotseja, jotka antavat eväitä tulevaan. Ottakaa opetuksesta vaari, enkä tarkoita tässä itseäni, Kamula ohjeisti pilke silmäkulmassa.
Juhlassa paljastettiin myös kyläyhdistyksen uusi logo, jonka suunnittelukilpailuun oli kutsuttu mukaan Tupoksen koulun 8. ja 9. luokkien kuvaamataidon valinnaisaineiden oppilaat. Ehdotuksia uudesta logosta saatiin runsaasti, ja kyläyhdistys palkitsi kaikki kilpailuun osallistuneet. Voittanut logoehdotus saatiin Iivari Paanaselta.
100-vuotisjuhlassa kuultiin ja myös nähtiin useita katsauksia menneisiin vuosiin. Vuonna 1938 alkuperäinen Vesikarin koulu paloi maantasalle, kun keittiöstä karkasi toukokuussa kesken koulupäivän kipinä pärekatolle, eikä rakennuksesta ehditty pelastaa juuri mitään irtaimistoa. Kouluvuosi käytiin loppuun yksityisasunnoissa, ja uuden koulun rakentaminen aloitettiin jo kesäkuussa. Dramaattista tulipaloa muisteltiin tilaisuudessa kakkosluokkalaisten upealla Tuliesitys-tanssilla. Juhlassa hyödynnettiin myös vanhoja valokuvia, joista hahmottui koulun kehitys pienestä puutalosta nykyiseen mittakaavaansa.
Limingan kunnan tervehdyksen juhlaan toi sivistys- ja hyvinvointilautakunnan puheenjohtaja Suvi Korkatti, joka kertasi Tupoksen koulun alkuvaiheita. Sata vuotta sitten kouluun kuljettiin välillä paljain jaloin, sillä kaikilla ei ollut varaa kenkiin. Toisinaan kouluun pääsy edellytti jopa konttaamista, kun syvä lumihanki upotti pienten koululaisten alla.
– Sekä nyt että vuonna 1924 koulun tarkoitus on tukea oppilaita heidän kasvussa ja kehityksessään. Koulu on paikka, jossa pienestä taimesta kasvaa suuri puu.
Tupoksen koulu on nähnyt vuosikymmenten aikana monia vaiheita. Vuonna 1965 koulussa oli 81 oppilasta, mutta 1970-luvulla oppilasmäärä väheni hetkellisesti jopa 35 alakouluikäiseen lapseen. Vuosituhannen vaihteen jälkeen Tupoksen asukasluku on kasvanut räjähdysmäisesti, ja kylän väkiluku on yli kymmenkertaistunut. Asukasluvun kasvu näkyy parhaiten juuri Tupoksen koululla. Juhlassa kuultiin paikallisten nuorten ajatuksia siitä, millaista on olla nuori Tupoksessa kuutosluokkien kuoron esittämänä.
Ennen juhlan päättävää yhteislaulua Tämä taivas, tämä maa, kuultiin vielä juhlavat sanat: “Tupoksen koulu on moderni ja viihtyisä yhteisö, jota kannattalee positiivinen me-henki. Me kaikki yhdessä luomme Tupoksen koulun hengen, joka näkyy vahvasti kaikessa kylän toiminnassa.”
Lisätietoa Tupoksen lukevien lasten metsän keräyksestä löydät tämän linkin kautta.
