Ympäristönsuojelu näyttäytyy usein asiana, jonka eteen täytyy nähdä arjessa kovin paljon vaivaa. Entä jos lähtökohtana voisikin olla omasta kehosta ja mielestä huolehtiminen, ja positiivisia ympäristövaikutuksia tulisi siinä sivussa? Tähän pyrkii Limingan kunnan uusi ilmastolähettiläs, ReWild Physion Hanni Airikka. Hän on jalostanut alun perin luonnonsuojelusta lähtöisin olevasta rewilding-periaatteesta ihmiskehoon sovellettavan konseptin, Kehon Villiinnyttämisen®. Samoin kuin ennallistaminen tekee hyvää luonnonympäristöille, on Hannin mukaan myös ihmiselle hyväksi pyrkiä palauttamaan arkeen muinaisihmisille ominaisia tapoja. Ilmastoasiat puolestaan ovat huolettaneet Hannia jo pitkään, erityisesti pienten lasten vanhempana. Hän kertoo, ettei kuitenkaan koe olevansa mikään luonnonsuojelun tai ilmastotoimien tähtioppilas, eikä ilmastolähettilään tarvitse sellainen ollakaan. Villiintynyt, hyvinvoiva ihminen kunnioittaa myös ympäristöään.
Kehon villiinnyttämisessä alkuun
Miten kehoa sitten voi alkaa villiinnyttämään? Kehon villiinnyttämistä voisi kuvata palaamisena kohti ihmiselle lajinomaisempaa ja luonnollisempaa liikkumista, leikkimistä ja lepäämistä. Luonnollinen liikkuminen (engl. natural movement) alkaakin monille olla jo tuttu termi esimerkiksi paljasjalkakenkien yleistymisen kautta. Tiukasti rajaten aidosti luonnollinen liikkuminen vaatii ympärilleen monimuotoisen luonnollisen ympäristön ja luonnolliset määrät vuorovaikutusta tämän ympäristön kanssa. “Luonnollisehko” liike ja lepo ovat kuitenkin yhtä lailla hyviä askelia kehon villiinnyttämisessä. Nykyajan suorituskeskeisessä yhteiskunnassa törmää väkisinkin kaikenlaisiin elämäntapojen suoritusohjeisiin ja hyvinvointia parantamaan pyrkivien laitteiden myyntiin, joihin kuitenkin loppujen lopuksi helposti uppoaa rahat ja energia. Villiinnyttämisen hienous onkin siinä, ettei siinä ole kyse valmiiksi tulemisesta tai täydellisyyden tavoittelusta, se ei vaadi minkään uuden ostamista eikä valtavasti aikaa arjesta. Kiinnittämällä huomiota liikkumisen, olemisen ja hengittämisen tapoihin pääsee jo pitkälle.
Mietitään vaikka toimistotyöntekijän keskimääräistä päivää: ajetaan autolla toimistolle, istutaan tuntikausia työpöydän ääressä ja työpäivän jälkeen raahaudutaan viimeisillä voimilla kuntosalille, että tulisi elämässä edes vähän liikuttua. Ihmisen liikkuminen ja oleminen on luonnollisesti hyvin monipuolista, eikä nykyajan tuki- ja liikuntaelinongelmissa ole kyse vain siitä, että yksinkertaisesti istuisimme liikaa. Muinaisihmisetkin istuivat tuntikausia päivässä erilaisten askareiden parissa, mutta istuma-asennot olivat tyystin erilaisia ennen tuolien keksimistä. Liikettä ja asentojen monipuolisuutta voi lisätä myös toimistopäivään. Kirjoitan kokeilun vuoksi tätä tekstiä kyykkyasennossa Hannin esimerkin mukaan, ja tokaisin pian jo työkavereille, että ei tässä kyllä ensikertalaisena kauaa jaksa kykkiä! Huomaan heti, että tällainen asento aktivoi jalkojen ja keskivartalon lihaksia aivan eri tavalla, kuin aiemmin harjoittamani seisten työskentely ja jumppapallolla istuminen. Kyykkyasennosta monta kertaa päivässä noustessa tulee myös kyykänneeksi aivan huomaamattaan. Hanni kertookin villiintyneemmän elämäntavan tehneen hänestä paremman juoksijan, vaikka hän ei ole koskaan pitänyt lenkkeilystä. Juokseminen on ollut ajan saatossa ihmiselle luontainen liikkumisen muoto, ja luonnonmukaista elämää viettävät metsästäjä-keräilijätkin ovat edelleen hyviä juoksijoita, vaikkeivät he sitä juurikaan erikseen harjoittelisi.
Hyvinvointia luonnosta
Me aikuiset unohdamme usein arjessamme leikkiä, ja se koetaan julkisilla paikoilla kiusalliseksi muille kuin lapsille. Lapsista mallin ottaminen ja yhdessä hassuttelu tuo meitä lähemmäs toisiamme, ja tekee hyvää keholle ja mielelle lisäämällä arkeen liikettä. Kauppareissulla tai kävelyllä voisi esimerkiksi hetkeksi tarttua puun oksaan roikkumaan, mikä venyttää ihanasti selkää. Jalkoja voi aktivoida kulkemalla ulkona paljain jaloin silloin, kun sää sen sallii. Samalla tulee ehkä kokeilleeksi uusia reittejä luonnossa, kun jalat hakeutuvat pehmeämmille alustoille. Lenkin lomassa voi keräillä villiyrttejä, jotka monipuolistavat ruokavaliota ja vähentävät viljeltyjen kasvisten kulutusta. Olemme onnekkaita, että Suomessa lähiluontoa ja puita vielä riittää niin, että näitä tapoja kokeillakseen ei tarvitse lähteä kauas.
Kehon villiinnyttämisellä voi siis olla monenlaisia terveys- ja hyvinvointivaikutuksia, mutta myös positiivisia ympäristövaikutuksia kulutuksen vähentymisen ja positiivisen luontosuhteen syventymisen kautta. Villiinnyttämisen tavoista voi valita itselleen ja arkeensa sopivia keinoja, ja toteuttaa sitä rennolla otteella juuri niin kuin hyvältä tuntuu.
Villiinnyttäminen voi kuulostaa aluksi kummalliselta, mutta Hanni kertoo minulle vastaanoton olleen pääosin positiivista, ja hänen järjestämilleen kursseille löytyy kiinnostuneita. Suomessa konsepti on vielä uusi, ja Hanni onkin saanut oppia muun muassa muinaistaito-kollegojensa välityksellä Namibian San-metsästäjäkeräilijöistä, joiden perinteinen elämäntapa kuuluu maailman vanhimpiin kulttuureihin. Peruskoulutuksiltaan Hanni on muinaistekniikoiden artesaani ja fysioterapeutti.
Lisää ReWild Physion toiminnasta voi lukea yrityksen nettisivuilta tästä linkistä.
Blogitekstin on kirjoittanut yhteistyössä Hanni Airikan kanssa ILMO-hankkeen projektipäällikkö Emma Päkkilä, joka todella innostui kehon villiinnyttämisestä ja harkitsee nyt itsekin tuoleista luopumista.
