Kunnallisneuvos Tapio Junttila on syntyperäinen liminkalainen, joka on viettänyt lähes koko elämänsä lakeuksilla. Yli 70 vuoden aikana hän on nähnyt Liminkaa monilta eri kanteilta: asukkaana sekä luottamushenkilönä.
Junttilan mukaan parasta Limingassa asumisessa on se, kun tuntee olevansa omilla juurillaan. Ja tässä tapauksessa kyseessä ovat vahvat juuret: Ala-Temmeksellä sijaitsee tila, joka on ollut Junttilan äidin suvussa satoja vuosia, ja metsätalousneuvojana toiminut isä Kaarlo ”Kalle” Junttila oli kotoisin lähistöltä, Temmekseltä.
Tapio itse on asunut Limingassa lukuun ottamatta armeijavuosia sekä Oulussa vietettyjä opiskeluaikoja. Historian opintojen suorittamisen jälkeen Junttila eleli perheineen vielä tovin Oulussa, mutta pienten lasten kanssa kaupunki ei enää tuntunut parhaalle mahdolliselle asuinympäristölle.
– Muistan, kuinka tyttäreni Sanna tuli kerran pihalta pyöräilemästä ja valitti, ettei hän jaksa enää kiertää pientä kerrostalon pihaa ympäri ja ympäri.
Uutta asuinpaikkaa ei tarvinnut kauaa miettiä, sillä valinta oli päivän selvästi Liminka. Päätös vahvistui, kun Tapion vaimo Maiju sai mieluisan työpaikan Limingasta, Rantakylän koululta. Niinpä Junttilat muuttivat vuonna 1977 Virkkulaan, jossa lapsilla oli turvallinen kasvuympäristö ja tilaa leikkiä hehtaarin kokoisella tontilla. Kodin sijainti on muuttunut aikojen saatossa Virkkulasta Ala-Temmeksen kautta Pappilanpellolle. Elintilaa Junttila arvostaa edelleen.
– Täällä ihmisellä on tilaa hengittää ja luonto on lähellä. Lintujen kevät- ja syysmuutot ovat sellaisia, että niitä oikein odottaa.
Liminka oli seitsemänkymmentäluvun loppupuolella vielä hyvin toisenlainen kunta kuin tänä päivänä. Kunnan asukasluku oli noin 4 000 paikkeilla, ja ihmiset olivat toisilleen tuttuja – usein jopa monien sukupolvien ajalta. Vaikka asukasluku on yli tuplaantunut vuosien saatossa, tuntuu Liminka yhä tutulle ja turvalliselle asuinpaikalle.
– Vuosien varrella meille on kertynyt tänne paljon läheisiä ystäviä, ja he luovat myös osaltaan turvallisuuden tunnetta.
Kotiseudun kehittäminen on sydämen asia
Junttila on toiminut historian tuntiopettajana Limingan lukiossa noin kymmenen vuoden ajan sekä maanviljelijänä sukutilalla. Maanviljelystöiden ohella hän on ollut mukana rakentamassa kunnan tulevaisuutta luottamustehtävissä. Halu vaikuttaa kotiseudun asioihin kulkee Junttilalla suvussa: isä Kaarlo toimi muun muassa valtuuston varapuheenjohtajana, Tapio itse on ollut sekä kunnanhallituksen että kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja tytär Sanna Savolainen seurasi isäänsä tehtävässä 2010-luvulla. Tämänhetkisessä valtuustossakin vaikuttaa Junttilan lähisukua – nimittäin poika Samuli Junttila.
– Minulle on tärkeää, että kotiseudun asiat ovat kunnossa. Sen vuoksi täytyy tehdä päätöksiä, joiden kanssa voi elää.
Viidellä eri vuosikymmenellä jatkunut ura politiikan parissa päättyi vuonna 2012. Yhteisellä asialla toimiminen huomioitiin vuonna 2007, kun Junttila sai kunnallisneuvoksen arvonimen. Kyseessä on tasavallan presidentin myöntämä tunnustus kunnalliselämässä ansioituneille henkilöille.
Kunnallispolitiikan lisäksi Junttila on vaikuttanut muun muassa kansanopiston hallituksessa. Liminka onkin hänen mukaansa ollut monessa asiassa muita askeleen edellä, ja kansansivistys on tästä yksi esimerkki.
– Meillä on panostettu kansakoulujen, emäntäkoulun, kansanopiston ja kirjaston toimintaan. Lisäksi Limingassa on ollut vahvaa osuuskuntatoimintaa: täältä löytyivät niin Osuusmeijeri, Osuuspankki kuin Osuuskauppakin. Ne ovat olleet kuntalaisille yhteiskunnallinen korkeakoulu, joka on opettanut yhteisten asioiden hoitoa ja osallistumista.
Junttila on seurannut Liminkaa koskevia uutisia hyvillä mielin: kunta on noussut monessa suhteessa esiin positiivisessa valossa. Esimerkiksi viime viikolla uutisoitiin siitä, että väestö kasvaa Limingassa vielä 2040-luvullakin.
– On tärkeää, että Liminkaan muuttaa nuoria ihmisiä, joilla on tulevaisuuden uskoa. Heille tulee jatkossakin tarjota ympäristö, jossa on viihtyisää ja turvallista elää sekä kasvattaa tulevaisuuden liminkalaisia, Junttila muistuttaa.
