Veteraanipäivän tilaisus Limingan kirkon sankarihaudoilla

Seppeleet laskettiin kansallisen veteraanipäivän kunniaksi

Veteraanipäivän perinteinen seppeleenlasku suoritettiin aurinkoisessa, mutta tuulisessa kevätsäässä Limingan kirkon sankarihaudoilla. Liminganlahden koulun oppilaat lauloivat tilaisuuden aluksi hengellisen kansansävelmän Pohjantähden alla, jonka jälkeen seppeleet lasketiiin sankarivainajien ja vapaussodan muistomerkeille.

Tilaisuudessa puheen piti rovasti Markku Niku. Puheessaan Niku käsitteli mielenkiintoisia ja käänteentekeviä hetkiä sota-ajalta, mutta suuntasi katseen myös maailman tilanteesen ja tulevaisuuteen. Lassi Makkosen esittämä Veteraanin iltahuuto päätti Limingan kunnan, Limingan seurakunnan ja MPK Liminka-Lumijoen järjestämän arvokkaan hetken.

 

Seppee sankarihaudalla.

 

Rovasti Markku Nikun puhe kansallisena veteraanipäivänä Limingan sankarihaudoilla 27.4.2022

Rakkaat ystävät,

Sotien jälkeen olemme tiettyinä juhlapäivinä kunnioittaneet seppelein sankarivainajiamme ja samalla sotaveteraanejamme. Näissä juhlahetkissä olemme katsoneet taaksepäin. Mutta nyt Venäjän hyökättyä Ukrainaan tilanne on muuttunut. Tähyämme tänään myös tulevaisuuteen, Koemme, että joskus voi itänaapurimme jälleen uhata meitä hyökkäyksellään. Täydestä syystä tähän seppeleenlaskuseremoniaan osallistuu myös järjestö nimeltä Vapaaehtoinen Maanpuolustuskoulutus.

Sotilaamme taistelivat viime sodissa urhoollisesti ja taitavasti. Jatkosodassa käytössämme oli myös upouusi tehokas aseistus. Niinpä järeät ilmatorjuntatykit ja kaukovalvontatutkat pelastivat Helsingin helmikuussa 1944. Stalin oli määrännyt ilmavoimansa murskaamaan kaupungin rauniokasaksi. Yöllä 6. helmikuuuta ja 16. helmikuuta ja 26. helmikuuta sadat pommikoneet lähestyivät kaupunkia.  Mutta tutkat havaitsivat pommikoneet jo kaukaa. 88 millimetrin raskailla tykeillä kaupungin ilmatorjunta ampui pommikoneiden eteen kranaatit niin, että ne räjähtivät kuin seinämänä koneiden edessä.  Pommikoneet kääntyivät takaisin ja pudottivat pomminsa Suomenlahteen. Helsinki koki vain pieniä vaurioita. Siitä ei tullut rauniokaupunkia.

Me kiitämme urhoollisia ja taitavia sotilaitamme. Mutta me kiitämme myös suurta Jumalaa, joka kuuli rukouksiamme. Sotiemme aikana rukoiltiin paljon, niin kodeissa kuin myös etulinjan juoksuhaudoissa ja korsuissa. Historioitsija Sampo Ahto kertoo kirjassaan Talvisodan henki, miten uskonnollinen mieliala lisääntyi ja vahvistui myös rintamajoukkojen parissa.

Sotahistorian kirjoitus tietää, että rukouksiamme myös kuultiin. Kerron tässä kolme tapahtumaa, joista olen lukenut.

Majuri Wolf H. Halsti toimi talvisodassa Summan lohkolla 5. divisioonan huoltopäällikkönä ja osallistui myös taisteluihin. Hän kertoo ”Talvisodan päiväkirjassaan” puna-armeijan helmikuun alussa 1940 aloittaneesta suurhyökkäyksestä. Vihollinen sai lopulta aikaan kahdessa eri kohdassa läpimurron. Mutta Halsti kirjoittaa: ”Vihamiehet eivät ole osanneet käyttää tilaisuutta hyväkseen. He eivät ole jatkaneet tekemästään reiästä. Jumalalle kiitos ja kunnia!”

Kolme viikkoa kestäneen hirvittävän tulimyrskyn jälkeen Halsti toteaa: ”me seisomme uudessa asemassa kaksikymmentä kilometriä taaempana. Joukkomme on järjestyksessä, taistelukykyinen. Se on ihme, totta tosiaan ihmeitten ihme.”

Jatkosodan ehkä ratkaisevimmat taistelut käytiin Kannaksella kesällä 1944. Sotahistorioitsija Matti Koskimaa, Ihantalassa syntynyt, kertoo näistä kirjassaan ”Veitsen terällä”. Kannaksen tilanteen pelasti se, että pohjoisemmilta rintamalohkoilta pystyttiin junilla siirtämään Kannakselle 4 divisioonaa ja 1 prikaatia. Ihantalan kiivaaseen taisteluun  ehti jokin juna aivan viime tingassa. Yhtä divisioonaa kuljettamaan tarvittiin 30 junaa. Jostain syystä vihollinen ei näitä junia pommittanut. Tiedemies Koskimaa kirjoittaa: Kohtalo oli Suomen puolella.” Me kristityt sanomme: Jumala meitä auttoi ja varjeli.

Kolmas merkillinen tapahtuma liittyi Lapin sodan alkuun syys-lokakuussa 1944. Kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuo oli saanut ylipäällikkö Mannerheimilta tehtävän häätää Lapissa olevat saksalaiset pois maamme alueelta. Siilasvuo aloitti sotatoimet saksalaisia vastaan määräämällä maihinnousun Tornioon Röyttän satamaan. Oulun Toppilassa pakattiin kolmeen rahtilaivaan JR 11:n 2900 miestä ja heidän aseensa. Rykmentin komentajana oli everstiluutnantti Wolf H. Halsti, Siilasvuon luottomies.

Laivat lähtivät kohti Torniota syyskuun 30. päivänä iltakymmeneltä. Meri oli lähes tyyni, taivas pilvetön ja oli kirkas kuutamo. Kemissä olivat saksalaiset syöksypommittajat Stukat valmiina toimintaan. Mitä tapahtuisi?

Historioitsija Mika Kulju, Tornion seudulla syntynyt,  kuvaa tapahtumia kirjassaan ”Lapin sota”. Ennen Kemiä puhkesi kaatosade. Stukat olivat pois pelistä. Kulju kirjoittaa: ”Pimennetyt laivat ohittivat Kemin kaatosateessa, ja myös Tornion edustalla vihmoi aamun koittaessa rajusti vettä. Yläkerta ei olisi voinut suoda operaatiolle parempia olosuhteita.” Kuljun puhe ´yläkerrasta´ on karu ilmaisu, mutta ymmärrämme mitä hän tarkoittaa.

Halsti johti rykmenttiään saksalaisten perässä Rovaniemelle ja lopulta Kaaresuvantoon. Siellä hän 26.10.1944 hyvästeli rykmenttinsä. Halstin jäähyväispäiväkäskyn sanamuoto on tallella. Halsti sanoo tässä päiväkäskyssään: ”Maailmaa ei johda sokea sattuma eikä vääryys, vaan ikuinen Jumala, joka on vanhurskas ja oikeamielinen. Hänen tiensä ovat tutkimattomat ja meille käsittämättömät, mutta lopussa seisoo oikeus. Hänen edessään ovat maailman mahtavimmatkin vain tomua ja tuhkaa. Hän on näkevä kärsimyksemme ja pelastava meidät.” Halsti päätti puheensa sanoihin: ” Jumala Suomea suojelkoon!”

27.4.1945 viimeiset saksalaiset sotilaat oli työnnetty pois Suomen alueelta. Kolmen valtakunnan rajapyykillä Kilpisjärvellä nousi salkoon Suomen lippu. Tuon päivämäärän vuoksi meillä on juuri tänään kansallinen Veteraanipäivä.

Päätän tämän puheeni samoihin sanoihin kuin Wolf H. Halsti jäähyväispuheensa rykmentilleen: Jumala Suomea suojelkoon! 

 

Rovasti Markku Niku pitää puhetta sankarihaudoilla kansallisena veteraanipäivänä.
Rovasti Markku Niku piti vaikuttavan puheen Limingan kirkon sankarihaudoilla kansallisena veteraanipäivänä.

 

”Rannalle himmeän lahden, aurinko laskenut on. Kutsu jo soi iltahuudon, taakka jo laskettu on. Taattoa muista sä silloin, askel jo uupunut on. Lapset ja lastemme lapset, teidän nyt vuoronne on.  Hoivatkaa, kohta poissa on veljet. Muistakaa, heille kallis ol’ maa. Kertokaa lasten lapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa.”

– Veteraanin iltahuuto, sävellys ja sanoitus Kalervo Hämäläinen

 

Liminganlahden koulun oppilaat laulavat Limingan kirkon sankarihaudoilla.
Liminganlahden koulun oppilaat lauloivat tilaisuudessa kansansävelmän Pohjantähden alla.

 

”Täällä Pohjantähden alla on nyt kotomaamme, mutta tähtein tuolla puolen toisen kodon saamme. Täällä on kuin kukkasella aika lyhyt meillä, siellä ilo loppumaton niin kuin enkeleillä. Täällä sydän huokailee ja itku silmän täyttää, siellä sydän riemuitsee ja silmä riemun näyttää. Sinne toivon siivillä jo sydän pieni lennä! Siellä kun on kotomaani, sinne tahdon mennä.”

– Pohjantähden alla, sanoitus Johan Fredrik Granlund, suomennos Jaakko Juteini

 

Seppeleet laskettiin Limingan kirkon sankarihaudoille Limingan kunnan, Limingan seurakunnan ja MPK Liminka-Lumijoen järjestämässä tilaisuudessa.