Kävimme KASVA-hankkeen puitteissa vierailulla Kuusamossa 5. syyskuuta BioInno-seminaarissa. Tapahtuman teemana oli Roskasta rahaa – Kiertotalouden mahdollisuudet Koillismaalla. Tilaisuus tarjosi aimo annoksen ajankohtaista tietoa kiertotalouden teknologisista mahdollisuuksista, kehitteillä olevista jutuista sekä toisaalta kehitystä ohjaavista asetuksista ja jarruttavista tekijöistä.
Kiertotaloudessa on kyse monella tavalla totuttujen ajatusmallien ja toimintatapojen muuttamisesta. Sana “jäte” alkaa olla jo melko vanhanaikainen – itse puhuisin mieluummin jakeista tai uuteen käyttöön soveltuvista raaka-aineista. Sama materiaali voidaan yhä uudelleen ja uudelleen käyttää erilaisissa prosesseissa raaka-aineena tai hyödyntää tuotteissa. Suomen seuraava tuottavuusloikka otetaan kiertotalouden keinoin.
Kiertotaloudessa talouskasvu ei ole kiinni luonnonvaroista, muistutti seminaarissa AFRY Oy:n Katri Luoma-aho. Kun samaa materiaalia voidaan hyödyntää uudelleen, vähenee tarve neitseellisten luonnonvarojen hyödyntämiselle. Kiertotalouteen liittyy kuitenkin vielä paljon teknisiä haasteita ja uuden teknologian kehittämistä. Haluaisin ajatella, että tämä on suomalaisille oiva mahdollisuus, sillä meidät suomalaisethan tunnetaan kehittäjinä, innovaattoreina ja pellepelottomina.
Kuten seminaarissa todettiin, jokaisella alueella on oma paikallinen ekosysteeminsä. Ekosysteemi on luonnontieteistä lainattu termi ja seminaarissa Naturpoliksen Marjo Koramo kertoikin mielenkiintoisen esimerkin luontoon verraten: luonnossa alueelle tulee ensimmäisenä niin sanotut primäärilajit, toisena sekundäärilajit ja sitten spesialistit. Metsän tapauksessa ensimmäisenä versoavat esimerkiksi männyt, joita seuraa sekundäärilajina metsänomistajan kannalta ikävä mutta luonnon ekosysteemin kannalta tärkeät kuoriaiset. Myöhemmin alueelle kasvaa vielä spesialistilajina varjojäkälä, joka kasvaa puun varjopuolelle, kuoriaisen tekemien kolojen yläreunalla, mahdollisimman varjossa. Myös kiertotaloudessa pioneeritoimijat muodostavat perustan, jolle ekosysteemin on mahdollista rakentua. Näiden sivuvirroista löytyvät ainekset sekundääri- ja spesialistiliiketoimintoihin, joissa tuotteista on mahdollista saada korkeampaa hintaa ja joilla on potentiaalia maailmanlaajuisilla markkinoilla. Mitä nämä tuotteet voisivat olla Limingassa?
Kiertotalouden innovaatioiden kaupallistamiseen tarvitaan myös rahaa ja sijoittajia. Seminaarissa Luoma-aho esitteli esimerkiksi, miten Metsä Fiberin Kemin biotuotetehtaan liiketoimintaan kuuluu perinteisiä biotuotteita (muun muassa sellu ja mäntyöljy), uusia biotuotteita (esimerkiksi biopelletit ja rikkihappo) sekä kehityksessä olevia biotuotekonsepteja (uusia tekstiilikuituja ja biotuotteita lingiinistä). Isoilla toimijoilla on helpompaa lähteä mittaviin kehitystoimiin. Toisaalta uskon, että elämme todellista yhteistyön aikaa ja yhteinen arvonluonti kannattaa.
Seminaarissa puhuttiin myös kiertotalouteen liittyvistä haasteista. Kuusamon energia- ja vesiosuuskunta Evo:n Mika Mankinen puhui standardien ja käytäntöjen puutteesta. Joissain kohdin lainsäädäntö laahaa vähän jäljessä: missä vaiheessa tietty materiaali, joka on niin sanottu jäte, muuttuu uudelleen tuotteeksi? Mitä jakeita voidaan hyödyntää ja missä määrin? Esimerkiksi geopolymeerilainsäädäntö ei anna lupaa käyttää tuotteita isojen rakennusten rakenteissa, vaikka tätä puoltavia tutkimustuloksia on paljon. Olisi tärkeää, että myös asetuksissa ja lainsäädännössä huomioitaisiin elinkaariajattelu, eli että materiaalin elinkaaren yhden kohdan sijaan tarkasteltaisiin koko elinkaaren aikaisia hyödyntämismahdollisuuksia.
Seminaarin lopuksi työstimme kiertotalouden skenaarioita. Tästä osiosta keskeisemmäksi huomioksi nostaisin positiivisten skenaarioiden tärkeyden ja sen, että niiden yksityiskohtia maalataan mahdollisimman tarkasti. Millainen on alueemme kiertotalouden kannalta positiivisin mahdollinen skenaario? Mitä pitäisi tapahtua, jotta tuo positiivinentulevaisuudenkuva toteutuisi? Mitä hyvää meillä jo on ja mitkä ovat alueemme vahvuudet ja mahdollisuudet? Miten käännämme mahdolliset heikkoudet ja uhkatkin mahdollisuuksiksi? KASVA-hankkeessa pyritään etsimään vastauksia muun muassa näihin kysymyksiin.
KASVA-hanke on Euroopan Unionin osarahoittama.
Blogitekstin on kirjoittanut Limingan kunnan KASVA-hankkeen projektipäällikkö Mirja Väänänen. Hankkeessa Mirja edistää alueen kiertotaloutta, tukee yritysten kasvua ja kehittää erityisesti Ekokortteli-teollisuusaluetta. Vapaa-ajalla hän nauttii luonnon monimuotoisuudesta monin tavoin: monet marjat, sienet, laavut ja pitkospuut ovat tuttuja.
