Muutin tyttäreni kanssa Liminkaan, Tupoksen kylään vuonna 2018. Silloin oli vuoden paras aika, kesä, ja olin melko innostunut sekä positiivinen uuden asuinpaikkani suhteen. En vielä tiennyt, kuinka pitkiä talvet voivat Suomessa olla.
Olen syntynyt Pietarissa, Venäjällä, ja olin asunut siellä lähes koko elämäni muutamaa Moskovassa vietettyä vuotta lukuun ottamatta. Niinpä olin tottunut olemaan suurkaupunkien asukki, joka nautti kaupunkien sykkeestä ja nopeasta elämänrytmistä. Olin hyvällä tavalla hemmoteltu, sillä Pietari oli täynnä kodikkaita ja herkullisia paikkoja sekä erilaisia kulttuuritapahtumia. Lisäksi tykkäsin matkustella paljon ja kävimmekin mieheni kanssa usein erilaisissa juoksutapahtumissa ympäri Eurooppaa.
Tästä syystä olin hieman skeptinen Limingan ja sen lähialueiden suhteen. Parin ensimmäisen vuoden ajan tapasin sanoa ulkomaisille ystävilleni, että ”asun Oulun lähellä”, enkä seurannut kovin tarkkaan, mitä Limingassa tapahtui. Paikallisuutisten ja -tapahtumien seuraaminen ei myöskään ollut ulkomaalaiselle kovin helppoa, jos ei osannut suomea sujuvasti. Siihen aikaan Limingan kotisivutkin olivat olemassa vain suomeksi.
Keväällä 2020 toinen tyttäreni syntyi ja jouduimme eristyksiin muusta maailmasta koronaviruksen vuoksi. Se olikin luonnollista aikaa ryhtyä tutustumaan Liminkaan ja lähialueisiin tarkemmin perheen kesken.
Kesän ja syksyn aikana teimme lyhyitä pyöräretkiä Liminkaan, Kempeleeseen, Rantakylään ja Liminganlahden luontokeskukselle. Retket olivat helppoja ja mukavia, sillä Limingan alueella on kattava verkosto maastopyöräreittejä (yli 150 kilometriä) ja pyörätieverkosto, minkä lisäksi maasto on tasaista. Seuraavana vuonna retket ulottuivat jo Tyrnävälle ja Ouluun. Kesälle 2023 suunnittelen retkiä Lumijoelle, Hailuotoon ja ties vaikka minne!
Kylmät, minua kauhistuttaneet talvet, sujuvat nopeasti perheen hiihtoretkien ansiosta. Kaikista mieleenpainuvimpia ovat retket Liminganlahdelle. Kylmien talvipäivien taika, auringonpaiste, lumi ja luonnon kauneus on jotain, joka täytyy vain kokea! Aluksi oli jännittävää hiihtää jäätyneellä merenjäällä, mutta siihenkin tottuu.
Mieheni muistuttaa minua usein, kuinka onnekkaita olemme, kun hiihtoladut lähtevät melkein takapihaltamme. Se tarjoaa vaihtelua hiihtolenkkeihin ja säästää sekä aikaa että rahaa, kun ei tarvitse siirtyä ladulle ensin autolla.
Asuttuani Suomessa 4 vuotta huomasin, että aloin mainita Limingan asuinpaikkanani. Aloin jopa korjata sukulaisiani, jotka kyselivät Whatsapp-ryhmässä ”Miten Oulussa menee, onko siellä kylmä”, että asumme Limingassa. Aloin varmaankin tuntea kuuluvani tänne, ja että Liminka on kotini. Olen todella iloinen huomatessani Limingassa positiivisia muutoksia ja pieniä, sinnikkäitä askelia kohti suurempia projekteja.
Suosikkipaikkani Limingassa
Vanhan Limingan kätketyt helmet, kuten Vilho Lampi -museo ja muistokoti Aappola lumoavat minut. On ihanaa tuntea menneiden aikojen tunnelma ja nähdä esillä esineitä, jotka ovat kuuluneet paikallisille kuuluisuuksille kauan sitten. Jos siis pidät kulttuurista ja historiasta, Vanha Liminka odottaa sinua kesällä.
Paras vierailupaikka Limingassa on kuukaudesta riippumatta Liminganlahden luontokeskus. Sieltä löytyy lukuisia aktiviteetteja lapsille ja paljon opittavaa myös vanhemmille. Voit aina valita olla sisätiloissa tai kävellä lyhyen matkan Virkkulan lintutornille, nauttia maukkaita ja tuoreita leivoksia kahvilassa tai paistaa makkaroita ja vaahtokarkkeja nuotiopaikoilla. Puhumattakaan lintujen kevät- ja syysmuutoista.
Yritän päästä osallistumaan kesän ja talven päätapahtumiin: Suur-Limingan markkinoille elokuussa ja joulumarkkinoille marraskuussa. Ne ovat kaikille mukavia tapahtumia, joissa on loistava tilaisuus ostaa paikallisia tuotteita sekä tukea pienyrityksiä.
Tyttäreni kasvaessa suunnittelen uusia seikkailuita ja retkiä Limingassa. Niinpä edessä on pian vierailu kukka- ja eläinpuisto Escurialissa, puisessa Liisanlinnassa sekä keramiikkapaja TiinaMarilla. Kuten meillä päin sanotaan ”tekemistä riittää!”.
Kirjoittaja on Limingan kunnan elinvoimapalveluissa matkailukoordinaattorina työskentelevä Evgeniia Pekkarinen.
