Oulun seudun lähijunapilotti on ollut otsikoissa viime aikoina varsin paljon. Uusimpana Oulun seudun kunnat ovat antaneet yhteislausuntonsa siitä, että lähijunapilotti pitää ehdottomasti saada käyntiin ja nopeasti. Lausunnossa ovat muiden mukana myös Lumijoki, Tyrnävä ja Hailuoto, kolme kuntaa, joihin ei edes mene raiteita tällä hetkellä. Mistähän tässä kaikessa lienee oikein kysymys?
No. Vastauksia on varmasti yhtä monta kuin vastaajia, mutta näin ”tulvan tuomana liminkalaisena” ajattelin makustella muutamaa näkökulmaa lähijunasta hieman enemmän.
Vuoden ensimmäisestä päivästä lähtien terveyspalveluitamme on alkanut hoitaa uusi hyvinvointialue Pohde, joka tulee varmasti tulevaisuudessa hyödyntämään koko palveluverkostoaan yli kuntarajojen. Jotta palvelut ovat jatkossakin yhdenvertaisesti kaikkien meidän käytettävissä, tarvitaan toimivaa ja edullista joukkoliikennejärjestelmää. Kuntakeskuksia halkovat raiteet mahdollistaisivat nykyistä joukkoliikennettä saavutettavamman ja nopeamman ratkaisun kulkemisiin. Edullinen, tiheään kulkeva lähijuna lisäisi myös yhdenvertaisuutta seutukunnassa.
Kuntakeskuksia halkovat raiteet mahdollistaisivat nykyistä joukkoliikennettä saavutettavamman ja nopeamman ratkaisun kulkemisiin. Edullinen, tiheään kulkeva lähijuna lisäisi myös yhdenvertaisuutta seutukunnassa.
Junalla pääsisi siis nopeasti lääkäriin tai vaikkapa verikokeeseen. Tai jos haluaisi huolehtia omasta hyvinvoinnista kulttuurin avulla, niin voisi pyyhkäistä junalla elokuviin tai Oulu Sinfonian konserttiin. Mutta myös toisinkin päin. Oulun, Iin ja Kempeleen asukkaat voisivat junailla nauttimaan upeaa kamarimusiikkia meidän juuri valmistuneeseen Heikki Sarvela -saliin tai tulevan kesän kamarimusiikkitapahtumaan. Juna veisi, mutta se myös toisi meitä.
Lähijunalla olisi luonnollisesti suuri merkitys myös ilmastokysymykseen. Pohjois-Pohjanmaa on rakentunut niin, että ilman autoa täällä on haastavaa asua, käydä töissä ja nauttia tarjolla olevista palveluista. Päivittäin Oulun ja lähikuntien välillä pendelöi eli käy naapurikunnassa töissä yli 15 000 työikäistä ihmistä. Toimivalla ja riittävän tiheään liikennöivällä lähijunalla voisi näistä kulkijoista napata isommankin osan junan kyytiin, joka saattaisi mahdollistaa alueella asuvien perheiden siirtymään yhden auton varaan tai jopa luopumaan autosta kokonaan.
Toki autoteollisuus kehittyy koko ajan, sitä ei pidä unohtaa. Luin juuri YLEn uutisen, että vuoden 2022 lopussa Suomessa oli sähköautoja jo noin 150 000, joista täyssähköautoja noin 45 000 kappaletta. Vaikka autoteollisuus uudistuukin hurjaa vauhtia, myös asenteet ja ajatukset muuttuvat. Me, entiset nuoret, saatamme ajatella, että useampikin auto per talous on ok, mutta tulevat sukupolvet voivat olla liikkeellä erilaisin ajatuksin. Yhä useampi saattaa ajatella, että elämä rakennetaan toimimaan jopa ilman autoa.
Yhä useampi saattaa ajatella, että elämä rakennetaan toimimaan jopa ilman autoa.
Ajatus autottomuudesta ja toimivasta, ripeästä joukkoliikenteestä saattaa vaikuttaa myös asuinpaikan valintaan. Kun muiden isojen kaupunkien ympärillä joukkoliikenne, ja varsinkin lähijuna vaihtoehtona kehittyy, saattaa Oulun seutu jäädä jalkoihin maan sisäisessä kisassa. Siihen meillä ei ole varaa, vaan Oulun seudun täytyy olla houkutteleva asuinseutuna myös tulevaisuudessa. Tämän ymmärtävät myös Lumijoki, Tyrnävä ja Hailuoto, ja varmasti siksi näidenkin kuntien nimet löytyvät yhteisen lähijunakannanoton alta.
Nykyisellä raidekapasiteetilla lähijuna voisi kulkea tunnin välein, jopa tiheämmin välillä Liminka–Kempele–Oulu–Ii. Raiteetkin olisivat paikallaan jo valmiina. Pysäkeille tulisi rakentaa laiturit, joista ihmiset voisivat hypätä junan kyytiin ja sitten vain junailemaan. Junaan nousevien matkustajien määrä on aiempien selvitysten mukaan eri puolella Suomea vireillä olevista lähijunahankkeista kaikkein korkein ja samaan aikaan asemapaikkojen rakentamisen suhteen kaikkein halvin. Kyse on siis enää yhteisestä poliittisesta tahdosta ja pienestä loppurutistuksesta valtion suuntaan.
Ja eihän sitä tiedä, vaikka joskus tulevaisuudessa, meitä muualta kuntaan muuttaneita tituleerattaisiinkin ”tulvan tuoman” sijaan ”junan tuomiksi” – myös täällä Limingassa.
Kirjoittaja on Limingan kunnan elinvoimajohtaja Teemu Haapala. Hän on ollut Limingan kunnan palveluksessa vuodesta 2015 lähtien ja vetänyt elinvoimapalveluiden palvelualuetta vuodesta 2016 alkaen. Töiden lomassa Teemun arki kuluu vaimon, kissan ja kolmen lapsen arki- ja harrastustoiminnan pyörteissä. Limingan kiihkeän arkielämän vastapaino löytyy Rukan mökiltä laskettelun ja takanlämmityksen parista. Harrastuksia Haapalalla on pyöräilyn, lautapelien ja lasten harrastuksista huolehtimisen lisäksi soittohommat (#soittohommia). Teemua tituleerataankin usein alttofonistiksi, mutta itse hän kutsuu itseään vain yli-innostuneeksi soittoharrastajaksi. Kirjoitus on julkaistu myös Rantalakeus-lehdessä.
