Kaksi pitkän linjan terveysalan osaajaa Limingan terveyskeskuksesta vietti elokuussa eläkejuhliaan. Annikki Törmänen eläköityi terveydenhoitajan työstään elokuun alkupuolella. Maire Taikina-ahon työ psykiatrisena erikoissairaanhoitajana päättyi elokuun viimeinen päivä. Millaisia kokemuksia heillä työurastaan on, ja mitä terveisiä he haluavat päättäjille lähettää? Entä miten eläkeläiset ovat ansaitulla vapaalla viihtyneet?
Annikki Törmänen – kokenut ja innokas terveyden edistäjä
– Hyvin menee ja marjat kypsyy. Nyt saa nuoremmat astua remmiin, tiivistää Annikki Törmänen kuulumisiaan heti ansaittujen eläkepäivien alettua.
Törmänen on ollut työelämässä 15-vuotiaasta asti. Ensimmäinen työ löytyi Luvian vanhainkodilta, mutta elämä kuljetti opintojen kautta Liminkaan.
– Olen opiskellut sairaanhoitajaksi Porissa ja kätilöksi Helsingissä. Oulussa jatkoin opintoja terveydenhoitajaksi ja mies opiskeli yliopistossa. Mieheni rakensi meille talon Tupokseen vuonna 1990, kylä oli tuolloin aivan toisenlainen kuin nyt. Limingasta tuli minulle ”välipaikka”. Sydän on Satakunnassa kotiseudulla ja toisaalta Kuusamossa Törmäsenvaaralla, miehen kotipaikassa.
Vielä viimeisenä työpäivänään Törmänen oli tositoimissa, koronarokotuksia antamassa.
– Korona-aika on ollut äärettömän rankkaa terveydenhoitajille. Koronarokotukset vaativat tarkkuutta muun muassa laimentamisen ja säilyttämisen osalta. Neuloistakin on ollut välillä uupeloa ja työpisteet ovat epäergonomisia. Päättäjien kannattaa miettiä, missä liemessä terveydenhoitajat ovat ja miten heitä kohdellaan. Jaksaminen on iso haaste, ja siitä olen huolissani.
Maailmanlaajuinen epidemia ei Törmäselle ollut mikään yllätys, vaan ennemminkin ajan kysymys.
– Arvelin, että tällainen on tulossa ja nyt se kestää oman aikansa. Elämä asettuu kyllä taas normaaliksi.
Osa vanhemmista on uupuneita, eivätkä jaksa kantaa välttämättä huolta jälkikasvustaan. Se on pohdinnan paikka. – Annikki Törmänen
Uskoa tulevaan Törmäsellä riittää myös nuorten osalta.
– Nuoret ovat fiksuja ja tietävät paljon, valtaosa on kelpokansalaisia ja voi hyvin. Toki osa ei käyttäydy viisaasti ja esimerkiksi yhteistä hyvää varten rakennettuja virkistyspaikkoja tärvellään ja moukaroidaan rikki. Silmitön ilkivalta huolestuttaa.
Huolissaan Törmänen on myös vanhempien jaksamisesta.
– Osa vanhemmista on uupuneita, eivätkä jaksa kantaa välttämättä huolta jälkikasvustaan. Se on pohdinnan paikka.
Työn tulisi Törmäsen mukaan asettua omaan rooliinsa ja olla vain työtä. Monelle tunnolliselle työntekijälle se voi olla myös taakka vapaa-aikana.
– Työ on vienyt minultakin paljon ja on tullut myös kotiin. Mielestäni pitää riittää, että työajalla tekee parhaansa. Aina on joku, joka vaatii enemmän. Mutta kuka niitä omia puolia pitää, jos ei itse?
Päättäjille Törmäsellä on erityisiä terveisiä:
– Tarvitaan käytännön tekoja, palkankorotuksia ja lisätyövoimaa, pelkät sanat ja kiitokset eivät riitä, Törmänen huolehtii.
Maire Taikina-aho – työlleen omistautunut kehittäjä
Tuore eläkeläinen vastaa puhelimeen Kuusamosta. Siikaverkot ovat jo vesillä. Kahden ystäväpariskunnan kanssa kalastamisen ja siikasaaliin jatkojalostamisen lisäksi ohjelmassa on seurapelejä ja hauskanpitoa.
– Kalastaminen on ollut minulle aina hyvää vastapainoa, aivot saavat relata. Nyt ollaan siian pyynnin kanssa kyllä pari viikkoa normaalia aikataulua edellä, kertoilee Maire Taikina-aho, ja lisää muiksi harrastuksiin marjastuksen, sienestyksen ja neulomisen.
Mutta kuinka Utajärvellä syntynyt ja Oulussa opiskellut Taikina-aho päätyi työskentelemään Liminkaan? Liminkalaiset asiakkaat tulivat Taikina-aholle tutuksi jo kahdeksankymmentäluvun alkupuolella, kun hän työskenteli erikoissairaanhoitajana Oulun yliopistollisen sairaalan alaisuudessa.
– Vuonna 1989 muutimme Rantsilasta Liminkaan ja tulin Limingan mielenterveystoimistoon töihin, poliisin naapuriin. Meillä oli saumaton yhteistyö heidän kanssaan, sillä mehän hoidimme samalla myös päihdepuolta. Voisi sanoa, että aika kokonaisvaltaisesti otettiin homma haltuun.
Myöhemmin Taikina-aholle tuli siirto Kuntaliiton palkkalistoille ja työalueena oli Rantsila, Liminka, Tyrnävä, Lumijoki ja Temmes.
– Tulin Leppäsen Helenalle työpariksi ja siitä tiimi lähti kehittymään. Olin ensimmäinen psykiatrinen sairaanhoitaja alueella kuntatyöntekijänä. Se oli otollinen paikka luoda ja kehittää omaa työskentelytapaa.
Olin ensimmäinen psykiatrinen sairaanhoitaja alueella kuntatyöntekijänä. Se oli otollinen paikka luoda ja kehittää omaa työskentelytapaa. – Maire Taikina-aho
Vuonna 1996 kuntayhtymä purkautui ja Liminkaan saatiin toinen oma psykiatrinen hoitaja sekä psykologi. Siitä terveyskeskuksen nykymuotoiset mielenterveyspalvelut saivat alkunsa. Yksi merkkipaalu työuralla on ollut masennuksen hoidon kehittäminen.
– Meitä kouluttautui samasta terveyskeskuksesta kolme depressiohoitajaa ja masennuksen hoito polkaistiin uusille urille. Työhön liittyen kehitimme hoitopolun ja ohjeistukset – suuren Oulun kanssa voitettiin tästä myös palkinto.
Taikina-aho mainitsee myös saumattoman yhteistyön kolmannen sektorin, kuten seurakunnan kanssa.
– Vuonna 1993 perustimme kriisiryhmän, jossa olivat seurakuntaa edustamassa kirkoherra Ilkka Tornberg ja diakonissa Sinikka Ilmonen.
Liminka on lapsirikas kunta ja syntyvyys on suurta. Tämä on Taikina-ahon mukaan ollut aina vahvuus.
– Mutta koronan myötä – ja jo ennen sitäkin – nuorten ja perheiden pahoinvointi on lisääntynyt. Tämä tarkoittaa sitä, että yhä nuoremmat on avun tarpeessa. Olen huolissani henkilökunnan mitoituksen riittävyydestä. Tällä miehityksellä siihen ei pystytä vastaamaan.
Eläkepäivät hän aloittaa tyytyväisin mielin. Vaikka työ on ollut raskasta, tukea on ollut aina tarjolla.
– Saan olla kiitollinen, että olen aina saanut olla mukavissa työyhteisöissä. Asiat ovat voineet riidellä, mutta eivät koskaan ihmiset. Esimiehiltä on löytynyt tuki erikoissairaanhoidossa ja myös kuntasektorilla. Onneksi taustalla on aina ollut myös perheen tuki. Nyt pääsen lähtemään terveenä eläkepäiville, eikä mitään ole jäänyt hampaankoloon.
Jatkossa Taikina-ahon tuovat Liminkaan edelleen ystävät ja kampaajapalvelut. Päättäjiä hän rohkaisee kuuntelemaan myös ruohonjuuritason tekijöitä – ilman välikäsiä.
– Kuunnelkaa herkin korvin rivityöntekijöitä siitä, missä mennään ja mitä tarpeita mielenterveyspuolella on. Siellä on paras tieto, mihin tarvitaan lisäresurssointia tai miten jaksamista voitaisiin tukea vaikkapa erikoisaloja tukevilla koulutuksilla sekä riittävän tiiviillä työnohjauksella. Tarvitaan myös asianmukaiset työtilat, missä tuki ja välitön konsultaatiomahdollisuus toteutuvat.
