fbpx

Vanhan Limingan lumoa: Vilho Lampi -museo

Kymmeneltä aamulla keltainen kivitalo ottaa päivän ensimmäisen vieraansa vastaan. Pohjois-Suomen vanhin kansakoulurakennus on seissyt jylhänä samalla paikalla jo vuodesta 1868.

Rakennukseen on tehty sittemmin vain vähän muokkauksia. Huonejako ja ovet ovat alkuperäisiä. Museoksi muuntuneessa tilassa on esillä Vilho Lampi -yhdistyksen 50-vuotisjuhlanäyttely. Näyttelyn on kuratoinut Matti Lampi, Vilho Lammen veljenpoika. Museoassistentti Kaisu Isola, joka on myös auttanut Lampea näyttelyn kokoamisessa, esittelee isona salina tunnetun tilan ensimmäiset teokset.

– Nämä eivät ole Vilho Lammen tekemiä, mutta ovat esillä siksi, että tuon on tehnyt Lammesta kertovaan elämäkertaan tietoja antanut professori Uuno Alanko. Alanko oli itse kuvataiteilija ja arkkitehti, ja toimi Suomen Taideyhdistyksen koulun rehtorina vuosina 1923–1939, eli myös siihen aikaan, kun Lampi opiskeli siellä.

Avarat ikkunat tuovat näyttelyyn valoisuutta. Samainen tila on toiminut kansakouluaikaan myös Vilho Lammen opiskelupaikkana.

Hän siirtyy seuraavan, sinipaitaista miestä esittävän taulun luokse: – Ja tässä on Heikki Toppila, liminkalainen kansakouluopettaja ja kirjailija. Hän oli Vilhon tukija ja puolestapuhuja.

Muut seiniä koristavat teokset ovat Lammen siveltimestä. Pienempien, maisemaa ja asetelmia kuvaavien taulujen keskeltä korostuu erityisesti kokonsa ja synkkyytensä vuoksi eräs teos. Äidin haudalla. Taulusta on tiettävästi ollut olemassa kolme versiota: ensimmäisen olinpaikasta ei ole tietoa. Isola kertoo arveluista, joiden mukaan Vilho Lampi on hävittänyt sen itse.

– Tämä on se toinen, ainoa valmiiksi asti tehty teos, ja kolmas on Oulun taidemuseossa.

Tekoaikaansa nähden valtava taulu esittää surullista nelikkoa. Kyseessä ovat Vilho Lammen veli ja hänen kolme lastaan. Taustalla näkyy mullasta nousevia ristejä ja lapio.

– Kuvasta puuttuvat kaksoset, jotka olivat tuolloin kotona. Lasten äiti, Martin vaimo, kuoli lapsivuoteeseen. Taulu kertoo hänen hautajaisistaan.

Lampi haki meijeriltä vaneria, minkä päälle maalasi. Harmillisesti materiaalina se kestää kangasta huonommin aikaa.

Isola mainitsee kiinnostavan sattuman: toinen näistä nyt jo yli 90-vuotiaista kaksosista oli juuri edeltävällä viikolla käynyt katsomassa näyttelyä. Lampi maalasi enimmäkseen vanerille, mikä ei ole aina kestänyt parhaalla mahdollisella tavalla aikaa. Museovieras oli muistellut, että joitakin Lammen isompia tauluja oli myös aikanaan käytetty kotitilalla lasten leikkeihin ja esimerkiksi tikkatauluna. Nämä seikat varmistivat sen ikävän tosiasian, ettei kaikki Lammen tuotanto ole säilynyt nykypäivään.

Monen tekniikan mies

Vilho Henrik Lampi syntyi 19.7.1898 Oulussa, mutta muutti 11-vuotiaana Liminkaan perheensä ostettua sieltä Matinlaurin maatilan. Hänet tunnettiin jo nuoruudessa innokkaana lukijana, lausujana ja kirjoittajana. Lampi kävi Suomen Taideyhdistyksen Piirustuskoulua vuosina 1921–1925 ja oli tuottelias jo opiskeluaikoinaan. Vuonna 1931 Lampi matkusti kahdeksi kuukaudeksi Pariisiin. Kaisu Isola osoittaa Lammen Piirustuskoulun aikaisia hahmotelmia:

– Ei ole tiedossa, onko muista tullut valmiiksi tauluiksi asti, mutta tämä on ainakin hyvin vahvasti kallellaan tuonne suuntaan, Isola viittaa kohti vastakkaiselle seinälle ripustettua Tuulimylly -nimistä öljyvärityötä (1928).

Äidin haudalla -teosta vastapäätä riippuu yksi tunnetuimmista Lammen omakuvista – tai sen kopio, sillä teos, Pitäjän keisari, on tällä hetkellä lainassa Oulun taidemuseolla. Värikäs, voimakas, uhmakas omakuva, jossa voisi luulla Lammen nojaavan kirjahyllyihin. Todellisuudessa Lampi oli laskenut lattialle peilin, minkä kautta itsensä maalasi. Kirjahyllyjä muistuttava tausta on itse asiassa kattoparrut.

Vilho Lampi itse käytti teoksesta nimeä Maakunnan keisari (1930).

Aiemmin opetustilana toimineessa salissa esittäytyy koko Lammen tekniikkakaari: opiskeluvuosien Sallisen, Cawenin ja marraskuulaisuuden sävyttämä ekspressionismi, vuosien 1929–1931 herooinen eli sankarikausi, jolle ominaisia olivat ylisuuret henkilösommitelmat voimakkaine kontrasteineen sekä sitä seurannut Pariisin matkan jälkeinen aika, jolloin herooisen kauden Edvard Munchin ja Vincent van Goghin vaikutteinen ekspressionismi muuttui klassiseen ja uusasialliseen suuntaan. Suurieleisyys ja dramaattisuus vaihtuivat pienempään kokoon ja pikkutarkkuuteen.

Muutakin kuin maalauksia

Isola kuljettaa Vilho Lammen tarinaa taidokkaasti pitkin vanhaa koulurakennusta. Hän kertoo eteisaulan pienten taulujen olevan Lammen armeija-ajalta:

– Ylemmän on tehnyt Martti Tarvainen, joka oli ennen armeijaa käynyt Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulun. Voi olla, että juuri Tarvainen on toiminut Lammelle esimerkkinä lähteä itsekin opiskelemaan taidetta.

Aulassa on lisäksi esillä muun muassa sattumalta siivouskomerosta löytynyt isohko kopio Lammen työstä, joka on toiminut kuvausrekvisiittana elokuvassa Jumala on kauneus (1985), mikä puolestaan perustuu Paavo Rintalan romaaniin, jonka keskiössä on Vilho Lampi. Alkuperäisen teoksen sijainnista ei ole tarkkaa tietoa, mutta sen arvellaan olevan osana yksityiskokoelmaa.

Kansankoulun asuinpuoleen kuuluneessa huoneessa lepää tuolilla, Lammen varhaisajan teoksen vieressä, hänen alkuperäinen maalaustakkinsa. Lampi käytti toisinaan maalauksissaan tehostuskeinona hiekkaa.

Takkahuoneen seinillä on valokuvasuurennoksia Lammesta, jotka on ottanut hänen taiteilijaystävänsä Pekka Törmä. Valokuvien vieressä on omakuvaseinä, jolta vierailijaa tarkkailevat jälleen kaksi Vilho Lampea, mutta myös hänen siskonsa Martta. Läheiselle jalustalle on sijoitettu Sulo Mäkelän tekemä, nuorta Lampea esittävä veistos vuodelta 1924 ja sen vieressä on Martti Tarvaisen tekemä pronssireliefi, joka on myös Vilho Lammen hautakivessä.

Lampi kuoli 38-vuotiaana tehtyään itsemurhan hyppäämällä Oulujoen rautatiesillalta Merikoskeen, Oulujokeen. 14-vuotisen uransa aikana Lammen on arvioitu maalanneen yli 550 teosta.

Pienessä salissa on esillä otteita Limingan Taidekoulun Vilho Lampi virikkeen antajana -näyttelystä. Tämän Elina Poikelan teoksen nimi on Elämä kantaa, toiselta nimeltään Elämä kiikuttaa, ja se kuvastaa Vilho Lammen viimeisiä hetkiä.

Limingan Vilho Lampi -museossa ei ole ehkä taiteilijan julkisuudessa tunnetuimpia töitä, joskin Äidin haudalla tuo tähän poikkeuksen, mutta sen valttina on teosten ja näytteillä olevien esineiden taustatarinat ja harvinaisuus. Suurin osa näyttelyn annista on joko Vilho Lampi -seuran omistamia tai hallinnoimia, tai kunnan omistamia töitä, joita ei juuri olla muualla nähty. Esimerkiksi muutama näyttelyn akvarelleista on esillä ensimmäistä kertaa 30 vuoteen.

Mistä on kyse?

Vilho Lampi -näyttely on avattu vanhan kivikoulun tiloihin vuonna 1972. Tänä vuonna esillä on 50-vuotisjuhlanäyttely.

Museo sijaitsee Liminganjoen varrella keskellä aitoja Vilho Lammen maalausten maisemia osoitteessa Rantatie 14.

Museon loppukesän aukiolot ovat: 8.6.–7.8. keskiviikosta sunnuntaihin klo 12–17, ja 9.8.–2.9. tiistaista perjantaihin klo 12–17.

Pääsymaksu alueelle 2 euroa, alle 12-vuotiaat ilmaiseksi. Lippuun sisältyy Vilho Lampi -museo, Kotiseutumuseo ja Muistokoti Aappola.

Museon sivuille pääset tästä linkistä.