Linnukan päiväkodilla on pitkin toimintakautta heitetty silloin tällöin kuperkeikkaa! Kyse ei ole perinteisestä tempusta, vaan päiväkodin omasta toiminnasta, joka on saanut nimensä vaihtuvasta ja monipuolisesta sisällöstään. Idea Kuperkeikkoihin syntyi jo vuosi sitten keväällä ja toimintaa on pikkuhiljaa käynnistelty vuoden aikana, kertoo päiväkodin johtaja Satu Korjonen.
– Linnukan päiväkodin Kuperkeikkojen sisältö vaihtelee musiikista tunnetaitoihin ja liikunnasta metsäretkiin. Varhaiskasvatuksen opettajien pedagogiikkapalaverissa tehdään työjakoa ja sovitaan suunnitteluryhmät, joiden tarkoitus on muun muassa vahvistaa yhteisopettajuutta.
Korjosen mukaan suunnitteluryhmä saa itse päättää aiheen oman kuukauden Kuperkeikalleen, jonka he suunnittelevat. Näin vastuu jakautuu ja helpottaa monipuolista varhaiskasvatuksen opettajan suunnittelutyötä sekä tietysti koko päiväkodin ajoittain kiireistä arkea.
– Kuperkeikka voi kestää päivän tai kokonaisen viikon, riippuen sen sisällöstä. Kaikki ryhmät pääsevät vuorollaan osallistumaan Kuperkeikkaan, usein omien aikataulujensa mukaisesti. Kuperkeikkatoiminnan tavoitteena on muun muassa vahvistaa suuren päiväkodin yhteisöllisyyttä.
Maaliskuussa Kuperkeikan suunnitteli varhaiskasvatuksen opettaja Milla Keränen.
– Sain idean kuperkeikkaani ihan omista mielenkiinnonkohteista käsin ja olemme ryhmänä paljon retkeilleet metsässä toteuttaen siellä erilaista toimintaa, niin minusta oli kiva päästä suunnittelemaan luontoaiheista toimintaa myös muille. Kuperkeikan suunnittelee yleensä koko tiimi yhdessä, mutta minä suunnittelin ajanpuutteesta johtuen meidän kuperkeikan kokonaan yksin ja hyväksytin sen sitten tiimiläisilläni, Keränen kertoo ja jatkaa.
– Suunnittelin maaliskuulle metsäretken kaikille aisteille, joka pitivät sisällään kuusi luontoaiheista tehtävää. Muut ryhmät saivat toteuttaa toimintaa valitsemallaan tavalla, joko yhden retken aikana tai useampana eri kertana omilla retkillään.
Miltä tuoksuu koivu, miltä sen kuori tuntuu?
Linnukassa maaliskuun Kuperkeikkana toteutui siis metsäretki kaikille aisteille, jonka rasteissa toteutui varhaiskasvatussuunnitelman osa-alueista ensisijaisesti ”tutkin ja toimin ympäristössäni”. Lisäksi aistiretken pedagogisena tavoitteena oli rauhoittuminen ja rentoutuminen, aistihavainnot, myönteisen ja arvostavan luontosuhteen luominen sekä retkeilyn ilo.
Kuperkeikkaretkillä toteutettiin kuusi erilaista tehtävää. Yhdessä tunnistettiin metsäneläimiä kuvista ja juteltiin niiden elämästä kuten suojaväreistä, talvehtimisesta ja niin edelleen. Toisessa keskityttiin kuuntelemaan luonnon ääniä sen jälkeen, kun aluksi etsittiin metsästä sopiva paikka rauhoittumiseen.
Saattoipa Linnukan päiväkodin läheisyydessä nähdä ryhmän lapsia vessapaperirullista askarreltujen kiikareiden kanssa tarkkailemassa ympäristöään ja etsimässä merkkejä luonnon tapahtumista kuten eläinten jälkiä, linnun pesiä tai vaikkapa oravan nakertamia käpyjä. Eräs tehtävistä oli seuraavanlainen:
”Tutkitaan luupeilla esimerkiksi koivun runkoa, miltä se näyttää? Puunrunkoa voi tunnustella käsillä, miltä sen kuori tuntuu? Ja nuuhkia, miltä puu tuoksuu? Lopuksi voi vielä halata puuta!”
Tehtävänä oli myös etsiä oma aarre metsästä. Aarretta voisi hyödyntää jatkossa leikeissä tai askarteluissa. Kuperkeikka aistiseikkailun loppuhuipennuksena herkuteltiin eväitä luonnossa.
Kaikki varhaiskasvatuksessa työskentelevät tietävät, että metsäretket ovat lapsiryhmän kanssa usein parhaita hetkiä. Metsässä mieli rauhoittuu ja leikit sujuvat useimmiten kuin itsestään. Linnukan päiväkodin maaliskuun Kuperkeikka on loistava esimerkki siitä, kuinka monipuolisesti pedagogiikkaa saa suunniteltua luontoon ja Kuperkeikan tehtävissä esiin nousee vain muutama idea. Luonto tarjoaa mahdollisuuden monenlaiseen uuden oppimiseen: hiekkaan voi piirtää, oksista voi muodostaa kirjaimia, käpyjä voi laskea, motoriikkaa voi harjoittaa kiipeilemällä erilaisissa maastoissa, marjojen tunnistaminen on osa ruokakasvatusta ja niin edelleen, vain mielikuvitus on rajana.
– Limingan varhaiskasvatussuunnitelmassakin mainitaan, että oppimisympäristönä hyödynnetään myös päiväkotien lähiympäristöä, muun muassa metsää, puistoja ja kirjastoa. Limingassa luonto on lähellä ja päiväkotien ryhmillä on enimmäkseen hyvät mahdollisuudet päästä metsään. Onneksi mahdollisuuteen aktiivisesti myös tartutaan, onhan nykyisin saatavilla paljon tutkimustietoakin metsän positiivisista vaikutuksista suhteessa ihmisen hyvinvointiin, Korjonen pohtii.
Ehkäpä metsässä voisi seuraavalla kerralla heitellä vaikka kuperkeikkoja pehmeällä sammalmatolla kevään kunniaksi? Elina Pullin Superveikka-lorun avulla se onnistuisi näin:
Kerro mulle Superveikka
Miten tehdään kuperkeikka?
Ensin mennään kyykkyyn,
sanoo Veikka Super.
Sitten tehdään keikka kuper:Kädet maahan laita,
leuan alle paita.
Älä katso kattoon,
käännä pääsi mattoon.Selälle matto maittaa,
kun sen kippuralle laittaa
ja kyllä onnistaa,
kun hyvin ponnistaa.Käsillä työnnä,
pyörähdä, pyöri.
Kyykystä hyppää,
kuin venyvä nyöri.
