Lukiossa jatko-opintoja miettiessäni en tiennyt, mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä töikseni. Olen aina pitänyt historiasta, ja alaa tarkemmin tutkiessani huomasin, että “hissalaiset” työllistyvätkin moniin erilaisiin töihin (eikä pelkästään opettajiksi, kuten olin ajatellut). Niinpä hain opiskelemaan Suomen ja Skandinavian historiaa Oulun yliopistoon, jotta saisin lisäaikaa tulevaisuuden miettimiseen. Enpä kuitenkaan arvannut, kuinka monenlaisiin töihin meiltä lopulta päädytäänkään!
Historiaa opiskelleista iso osa työllistyy opettajaksi, mutta muut hajautuvat laajasti moniin erilaisiin töihin. Opiskeluaikana kipuilin usein avoimen ja epämääräisen tulevaisuuden kanssa, sillä en ollut vieläkään varma, mitä töitä haluaisin – tai voisin – tehdä. Lisäksi olimme opiskelukavereideni kanssa hyvin tietoisia, ettei töiden saaminen ole mikään itsestäänselvyys. Myös sivuainevalintojen merkityksestä muistuteltiin.
Valitsin sivuaineikseni muun muassa hallintotieteitä ja viestintää, joista onkin ollut hyötyä työelämässä. Mutta toisaalta olen saanut huomata, etteivät sivuainevalinnat ole ainoita tulevaa työuraa määrittäviä asioita, vaan aina voi tulla yllätyksiä ja sattuma voi puuttua peliin. Jos olisin osannut opiskeluaikana ennustaa urapolkuni muodostumista, olisin saattanut tehdä erilaisia sivuainevalintoja. Mutta toisaalta olen huomannut, että monia asioita on voinut oppia töiden myötä.
Opiskelujen loppuvaiheessa pääsin ensin korkeakouluharjoitteluun ja sen jälkeen pariksi vuodeksi hanketöihin Oulun kaupungille, missä pilotoitiin sähköisiä vaikuttamiskanavia. Hyvää kokemusta hanketyöhön olin saanut opiskelujen lisäksi myös opiskeluaikaisten ainejärjestö- ja kiltatoiminnan kautta.
Perhevapaiden jälkeen päädyin ehkä hieman omaksi yllätykseksenikin Limingan hallinnoimaan digitukihankkeeseen. Avoinna ollut projektipäällikön paikka tuli vastaan osin sattumalta, sillä en ollut osannut aktiivisesti etsiä töitä Limingasta tai “digiasioiden” parista. Työpaikkailmoitus digituen parissa tuntui kuitenkin kolahtavan heti, ja aikaisempi hankekokemus sähköisten vaikuttamiskanavien parissa pohjusti hyvin polkua digituen, eli ihmisten ja teknologian välissä, työskentelemiseen. Liminka oli myös lähempänä kuin olin osannut kuvitella. Autolla on ollut nopea ja vaivaton hurauttaa Oulusta töihin Liminkaan, ja tarvittaessa matka on sujunut myös bussilla tai kimppakyydein työkavereiden kanssa.
Ensimmäisen digitukihankkeen jälkeen olen saanut työskennellä digi(tuki)aiheisesta hankkeesta toiseen alueen kunnissa ja Pohjois-Pohjanmaan liitossa. Keskeistä työuran muotoutumiselle on ollut oma kiinnostus digiä ja uusia teknologioita kohtaan, sekä avoimuus uuden oppimiselle ja kehittämiselle. Kuntien yhteishankkeiden myötä olen saanut tutustua moneen erilaiseen kuntaan ja tehdä monipuolisesti erilaisia työtehtäviä, ja sitä kautta kerryttänyt paljon erilaista osaamista ja työkokemusta.
