Opiskelu maantieteen laitoksella Oulun yliopistossa oli minulle lukion jälkeen kirjaimellisesti ainoa vaihtoehto – en edes ajatellut hakevani muualle. Panostaminen yksiin pääsykokeisiin kannatti, ovet avautuivat ja opiskelut aloitin syksyllä 2008. Vastoin alkuperäisiä suunnitelmiani, päädyin erikoistumaan opinnoissani aluepolitiikkaan ja aluekehitykseen ja sivuaineiksi haalin mahdollisimman paljon yhteiskuntatieteitä. Nopeasti opiskelujen edetessä kiinnostuin EU-politiikasta ja erityisesti hankekehittäminen tuntui mielenkiintoiselta maailmalta. Päätin jo aika aikaisessa vaiheessa, että hankemaailma on minun maailmani. Alkuperäinen haave oli päästä EU-hommiin Brysseliin, mutta elämä päätti muuta – ja hyvä niin.
Maailmanvalloitusajatukset mielessäni tein kandin työn Euroopan aluekehitysrahaston vaikuttavuudesta ja pääsin myöhemmin korkeakouluharjoitteluun Pohjois-Pohjanmaan liittoon. Liitossa pääsin seuraamaan hankerahoituksen ammattilaisten työtä ja osallistumaan maakunnalliseen hankevaikutusten arviointiin. Pro gradun tein niin ikään osana hanketta. Valmistumisen jälkeen olen tehnyt maakuntaliitossa kaksi määräaikaista pätkää (yhteensä noin 2 vuotta) aluekehitysrahoituksen parissa ja käynyt mutkan myös silloisessa Oulun Eteläisen Instituutissa, nykyisessä Kerttu Saalasti Instituutissa, hankevaikutusten arvioinnin parissa. Kerttu Saalasti Instituutin työsuhteesta syntyi yhteistyössä kahden kollegan kanssa myös kansainväliseen julkaisuun artikkeli. Nämä työsuhteet ovat olleet erittäin arvokkaita ja ovat antaneet pohjan ja verkostot nykyiseen työhöni.
Toisen määräaikaisen pestini päättyessä silloinen kollega maakuntaliitosta (myös maantieteilijä) suositteli kokemuksesta työnantajaksi pientä kuntaa saatesanoilla ”siellä pääset tekemään kaikenlaista ja oppimaan”. Suhtauduin neuvoon aluksi hieman ylenkatsovasti, sillä tässä vaiheessa olin vielä korkkarit kopisten lähdössä Brysseliin tai Lontooseen, mutta nyt voin käsi sydämellä sanoa, että tämä oli paras uraneuvo, jonka olen koskaan saanut.
Neljä kuukautta tämän neuvon jälkeen aloitin Limingan kunnassa, keväällä 2016, hankeasiantuntijan tehtävässä. Tehtävä oli juuri perustettu ja pääsin aloittamaan niin sanotusti puhtaalta pöydältä ja olen päässyt vaikuttamaan paljon siihen, minkälaiseksi tehtävä on muotoutunut. Vuosien varrella näppäimistöni kautta on mennyt yli 100 hankehakemusta. Olen saanut tehdä töitä lahjakkaiden ihmisten kanssa hankkeissa ja hankkeiden ulkopuolella sekä tehdä yhteistyötä monenlaisten yhteistyökumppaneiden ja hankerahoittajien kanssa. Olen saanut tehdä työtä juuri siinä maailmassa, jonka opiskeluaikoinani itselleni maalasin. Eihän minulla alkuperäisenä unelmana ollut työllistyä hankeasioissa pieneen kuntaan, mutta nyt taaksepäin katsoessani voin vilpittömästi miettiä, että missä muualla olisin päässyt tekemään näin siistejä ja ennen kaikkea merkityksellisiä juttuja?
Näiden kohta kahdeksan vuoden aikana olen saanut kasvaa turvallisessa, ketterässä ja huumorintajuisessa työyhteisössä omaksi ammatilliseksi aikuiseksi itsekseni. Olen saanut paljon vapauksia ja vastuuta kehittää, tehdä työtä omalla tavallani ja osallistua itselleni mieluisiin kehittämiskokonaisuuksiin. Olen täydentänyt osaamistani työn ohessa YAMK-tutkinnolla palvelumuotoilusta ja saanut vastuuta myös fasilitoinnissa ja kuntalaisten osallistamisessa – teemoissa, joista maantieteessä paljon puhuttiin, mutta jota loppupeleissä vain vähän opetettiin. Opinnot sain tehtyä joustavasti: niin kurssi- kuin päättötyönkin sain tehtyä kunnalle.
Pienen kunnan suurena etuna on se, että tehtävänkuvat ovat asiantuntijatyössä varsin laajoja ja mahdollisuuksia kehittyä on aidosti. Jokaisen kaikkea osaamista arvostetaan ja sitä halutaan myös hyödyntää. Suosittelen siis lämpimästi myös metropoleihin haaveilevalle vähintään välipysäkiksi pienempää kuntaa – saatat yllättyä!
